Lapsi on keinunut tasan kerran. Ja siitä on kuva. Tai oikeasti siitä ei ole kuvaa. Koska oli juuri alkanut sataa (mutta minä halusin kuvan) piti kuva napata nopeasti ja tietenkin ennen keinumista. Vasta kuvan jälkeen tyttö sai vauhtia ja kikatti onnessaan. Kuvassa siis vain pieni nököttää keinussa eikä tajua vielä asiasta yhtään mitään.
Tämäkin leiska on näitä "äkkiä kansiin". Jostain syystä minun on aina pakko saada sivun värit poimittua kuvasta, joten tästäkin tuli tällainen omituisen hailakka. Mutta parempi tällainenkin albumi kuin sellainen kauhea taskuhirvitys johon kuvat vain tungetaan taskuun. Eikö?
Milloinkohan sitä saa albumissa lapsen kiinni ettei kuvat raahaisi aina monta kuukautta jäljessä.
2 kommenttia:
Ihan hyvässä vaiheessahan sä olet kuvien kanssa. Einosta ei ole vielä yhtään kuvaa kansiossa - edes sellaisessa ihan tavallisessa kansiossa, puhumattakaan että jotain noin hienoja saisin värkättyä kun sinä. :)
Sun tekemä albumi lyö tavalliset taskualbumit ainakin tuhat-nolla! :D Itseäkään ei aina kaikki sivut miellytä, mutta haluan saada ne muistot talteen ja albumissa kurjatkin sivut muuttuu siedettävimmiksi hyvien sivujen imussa.
Ja mitä ajan kiinni saamiseen tulee niin taitaa olla mahdotonta! Itse oon melkein vuoden perässä... auts!
Pssst. Sulla on aivan ihania tekeleitä ja käyn täällä säännöllisesti ihailemassa, vaikka nyt vasta jätän ekaa kertaa merkkiä. ;)
Lähetä kommentti