perjantai 23. huhtikuuta 2010

Surusilmä.

Vaikka meidän pieni ihminen on oikea auringonpaiste, osaa tuo myös dramaattisesti näyttää surulliselta, hellyyttävältä ja loukatulta. Vai mitä sanotte tästä?

Meillä on "yritetty" harjoitella siirtymistä tuttipullosta nokkamukiin tai mukiin. Se ei ole helppoa. Joinain päivinä se onnistuu ongelmitta. Joskus mukin kanssa vaan leikitään. Joskus taas näytellään äidille juomista. Tämä tapahtuu niin että nokkamukista otetaan maitoa suuhun ja sitten se valutetaan suupielistä pitkin poikin. Yleensä kuitenkin nokkamukin tarjoaminen aiheuttaa loukkaantumisen. Pieni huuli alkaa väpättää ja silmäkulmaan tuserretaan kyynel. Ja samalla tuijotetaan äitiä suurilla syyttävillä silmillä. Voi rakasta pientä Penniä... miten se tuttipullo voikin olla niin tärkeä?

8 kommenttia:

baula kirjoitti...

Tää on vaan niin hellyttävä.. <3

elinarsku kirjoitti...

voi kuinka ihana! todellakin hellyttävä pieni tyttö! ja kaunis sivu.

Niinu kirjoitti...

Niin ihana kuva!
Noitakin kannattaa muuten ottaa&säästää,noita ei-niin-aurinkoisia kuvia:)
Pojan yksi parhaimmista taaperokuvista on kun hää huutaa naama punaisena ja kitarisat näkyen,kyyneleet valuen,kameraa omaan käteensä...you know.

onnekas kirjoitti...

Ja sitten pitäisi vielä kylmästi pystyä sanomaan "Ei", kun vastassa on tuollaiset kasvot..

Meillä painitaan ihan saman asian kanssa, sillä erotuksella, että meillä ei ole ymmärretty edes sitä mikä tuttipullo on. Haluaisin lopettaa jo imetyksen mutta pojalle ei mene tavallinen maito minkään näköisestä vempaimesta, kaikki ovat yhtä outoja ja kummallisia kapistuksia..


Leiska on tosi suloinen ja ehdottomasti tärkeä muisto talletettavaksi!

Laurana kirjoitti...

Voi ihanuus mikä kuva, toinen näyttää niiin hellyttävältä <3 Väkisinkin alkaa hymyilyttää, kun tätä sivua katsoo.

Nelsson kirjoitti...

baula, elinarsku, Niinu, Onnekas ja Laurana, kiitokset :)

Tänään ollaan oltu tiukkoina eikä tuttipulloa olla käytetty. Tyttö sitkeästi kieltäytyi juomasta maitoa nokkamukista. Katsotaan milloin jano tulee niin suureksi että sekin kelpaa. Tai toinen vaihtoehto on se että tämä äiti heltyy... ei tuollaista ilmettä pysty katsomaan kauaa heltymättä.

Pikkis kirjoitti...

Mullakin meni suupielet alaspäin kun näin tuon kuvan, voi toista :´(
Mä kans muistan noi tuttipullovierottamiset, ei se helppoa ollut. Mutta tutti oli meillä kyllä se vaikeampi :(
Esikoinen söi peukalo, joka oli ihan kamalaa, sitä kun ei voinut noin vain piilottaa :D Vasta 4v. jätti pois kun "eihän Spidermanikään syö peukaloa"...

Riikka kirjoitti...

Myös täällä on Ei:n sanominen hankalaa, kun alkaa melkein aina naurattaa, kun toinen oikein vetäisee naaman kurttuun teatraalisesti