Tytöt pitävät kiireisenä.

Monta kertaa olen aloittanut postausta, mutta aina tulee jotain muuta eteen. Juuri nyt molemmat tytöt nukkuvat hetken ja tulin järkyttyneenä seuraamaan Japanin tilannetta netistä. Päätin samalla jättää itsestäni elonmerkin.

Meidän ihana Pennonen täyttää huomenna 2-vuotta. Ylpeä isosisko haluaa hoitaa "pikkuvauvaa". Ja vauvan perään kysellään joka aamu: "missä pikkuvauva, onko?".

Project Life on jäänyt pari viikkoa jälkeen. Kuvia ei vaan kerkiä siirtämään koneelle enää niin usein. Hyvä jos kerran viikossa ehtii. Silloinkin pitää toimia nopeasti.

Askartelurintamalla ei tapahtu juuri mitään. Sen verran sain aikaiseksi että hain postista paketin kotiin heti seuraavana päivänä kun pääsin kotiin sairaalasta. Neljän päivän ikäinen sektiohaava ei antanut kovin vauhdikkaasti kävellä, mutta sain nämä ihanuudet raahattua kotiin. Pennonen rakastui noihin nauhoihin. "Äitin pompula" on aina kateissa pöydältä kun pienet kädet vievät tuon pussin.

Ainiin, olenhan minä askarrellut. Pennoselle tein lahjaksi kurkistuskirjan. Se on jo paketissa, pitää muistaa ottaa siitä kuvia kun tyttö huomenna saa avata pakettinsa.

Elämä on tällä hetkellä aika utuista. Pienokainen syö kahden tunnin välein, noin puoli tuntia kerrallaan. Öisin välillä haluaa maitoa tunnin välein. Siinä ei oikein nukuta. Eikä päivälläkään voi nukkua kun rakasta uhmaikäistä pitää viihdyttää (=estää pahanteko). Mutta kyllä tää tästä. Kolmen viikon päästä saan jo nostaa esikoisenkin syliin. Toivottavasti silloin lumetkin alkaisivat jo sulaa. Vuoden päästä on jo helpompaa öidenkin suhteen. (Näin muuten pikkuserkkuni kadulla, hän lupasi että parinkymmenen vuoden päästä helpottaa.)