perjantai 1. huhtikuuta 2011

Mahoton maaliskuu.

Sairastuvalta päivää. Eipä täällä kummempaa kerrottavaa ole - koira on toipunut leikkauksesta hyvin (mitä nyt valeraskaana uikuttaa ja seuraa perässä koko ajan), esikoisen ensimmäinen korvatulehdus on paranemassa (jonotettiin yksi lauantaiaamu päivystyksessä), pienimmän kitinä helpotti viime yöksi kun heitin hyvästit kaikille tropeille ja tein mitä lystäsin (pois maitohapot, cuplatonit, kantoliinat) ja minä nyt olen toipilas vieläkin. Päällä on perinteinen räkätauti, josta on yllättävän vaikea toipua kun ei pääse huilaamaan. Parina päivänä kuume oli yli 39 astetta ja tärinä melkoinen. Nyt on jo kuume poissa, mutta räkätauti vaan jyllää. Omituinen on olo kun ei ole käynyt ulkona kohta viikkoon.

Kamerasta löytyy tällaisia "tosi hehkeitä" kuvia minusta... Oisko jollain vähän lämpöä? Ja tukka pesemättä ties kuinka monetta päivää...

Pieni on mahakitinöiltään helpoiten sammunut sitteriin, jota voi jalalla heiluttaa. Ei tartte jatkuvasti siis sylissä kantaa.

Kun on kipeänä, jää kuvat ottamatta. Onneksi on puhelin. Sieltä löytyy näin "loistavia" kuvia. Tässä odotetaan vuoroa lääkäriin.

Koirakaan ei ole enää näin reppana.

Meidän iso tyttö osaa jo kiltisti matkustaa seisomalaudallaan. Tosin tähänkin tulee stoppi jos iskee uhmaraivari...

Nyt vaan toivotaan että toivutaan. Josko sitä sitten jaksaisi vähän puuhasellakin jotain. Ja saisi se kevätkin tulla, niin olisi ulkoilu helpompaa.

Ainiin. Täällä on oltu tänään 10 vuotta kihloissa!! Ja ylihuomenna 7 vuotta naimisissa!! Taudin takia ei näitä varmaan hurjemmin päästä juhlimaan. Mutta mitä niitä erikseen juhlimaan, kun arki on ihanaa. On se vaan ihanaa kun on joku, joka komentaa pois tyhjentämästä tiskikonetta kun "kuumeessa pitää huilata". Joku, joka käskee ajoissa nukkumaan kun ei omalta väsymykseltä pysty edes ajattelemaan. Joku, joka piilottaa suklaapatukoita kaappiin huonon päivän varalle. Tätä vois jatkaa loputtomiin...

Nyt taas takaisin vaakatasoon kun pakolliset laskut on maksettu ja ne vähäiset kuvat siirretty turvaan koneelle. Pakko oli kuitenkin tulla jättämään jonkinlainen elonmerkki ettette luule että olen kuihtunut pois. Pysykää terveinä!!!

3 kommenttia:

shys kirjoitti...

voi Nelppa! mitä tässä muutakaan sanoisi..
sanon vaikka Onnea onnea!

kiala kirjoitti...

Tsemppiä tsemppiä!

Janica kirjoitti...

Voimia! Pikaista paranemista! Ja tulis tosiaan kevät, lämmin kevät!