Me juhlittiin vappuna pienen ihmisen kunniaksi. Tuntuu hassulta viettää "nimiäisiä", mutta sukulaiset kaipasivat jotkut juhlat ristiäisten sijaan. Kakkukahvit sitten vietettiin vaikka nimi oli ollut kaikkien tiedossa jo syntymästä saakka.
Tytöt puettiin kukkamekkoihin.
Isosisko rakastaa pienempää. Ei merkkiäkään mustasukkaisuudesta. Tämän äiteen pitää olla vaan tarkkana ettei Pennonen innostu liian kovakouraisesti pientä hoitamaan. Välillä tuo isompi "syöttää" pientä omilla leikkilusikoillaan... ja muutaman kerran on yrittänyt nostaa pientä syliin sitteristä. Pakko muuten tunnustaa että olen kateellinen. Vauva antaa leveimmät hymyt siskolleen tai isälleen.
Mun tytöt...
Täällä ei ole askartelurintamalla tapahtunut juuri mitään. Tai hetkinen, sain eilen tulosteltua kuvia ja tarinaa Project Lifeen maaliskuun ja huhtikuun verran kun tuo pienempi nukkui päikkäreitä jopa 30min putkeen. Muuten skräppäys on jäänyt, koska kaikki tarvikkeet sijaitsevat nyt neljässä eri huoneessa kun vaihdettiin kahden huoneen paikkaa keskenään. Joten vaikka jos olisi aikaa, pitäisi tarvikkeita haalia vähän joka puolelta.
Mun tytöt...
Kakku oli kuulemma hyvää.
Täällä ei ole askartelurintamalla tapahtunut juuri mitään. Tai hetkinen, sain eilen tulosteltua kuvia ja tarinaa Project Lifeen maaliskuun ja huhtikuun verran kun tuo pienempi nukkui päikkäreitä jopa 30min putkeen. Muuten skräppäys on jäänyt, koska kaikki tarvikkeet sijaitsevat nyt neljässä eri huoneessa kun vaihdettiin kahden huoneen paikkaa keskenään. Joten vaikka jos olisi aikaa, pitäisi tarvikkeita haalia vähän joka puolelta.Onko muuten kellään kiinnostusta nähdä tylsää arkea Project Lifen muodossa? Mietin vaan että pitäiskö sitä jossain vaiheessa vähän vilauttaa...
Vauva-arki on välillä aika rankkaa. Isompi ei halua nukahtaa illalla ennen kymmentä. Eikä kyllä se pienempikään, joka on tähän asti huudellut mahavaivojaan 19-23 ja siitä sitten nukkunut yönsä parin tunnin pätkissä. Nyt on mahavaivat vähän helpottaneet, mutta niistä on jäänyt nukahtamisongelma. Vauva rääkyy ja kiljuu päivälläkin väsyneenä eikä enää edes nukahda syliin... Ainoa konsti on lähteä ulos tuuppaamaan vaunuissa. Ja kun tulee sisään, herättää viimeistään hissin kolina (tai meidän koira) pienokaisen. Mutta kyllä se siitä, ajan kanssa. Kuulemma. Koiran yöulinat ja -haukut on onneksi rauhoitettu sitruunapannalla.
Nyt pitäisi kerätä inspiraatiota ja voimia askarteluun ja vääntää kiitoskortit kaikille pienen syntymästä onnitelleille. Ja tietenkin vappuvieraille. Kuvat on jo olemassa. Ja valkoiset korttipohjat. Enää pitäisi tulostella, teippailla ja keksiä kiitokset korttiin. Ja postittaa. Tuo urakka tosin vaatisi paljasta pöytätilaa, joka on vähän kortilla nyt.
9 kommenttia:
Oi sun ihania pieniä tyttöjä <3
Meilläkin oli pitkään sekä masuvaivoja että nukahtamisvaikeuksia, neiti rääkyi väsymystään mutta ei vaan osannut nukahtaa mihinkään muualle kuin kantoliinaan. Siinäkin heräsi heti, jos liike loppui. Ja iltanukutukset olivat usein monen tunnin itkuisia projekteja. Onneksi nyt on jo helpompaa :)
Ja joooooo, Project Life kiinnostaa ilman muuta!
Kauniita kuvia! Meilläkin sisko saa pikkuiselta kaikkein upeimmat hymyt. Tuntuu, että A on ihan lumoutunut isosta siskostaan.
Tottakai Project Life kiinnostaa!
Kyllä se siitä helpottaa jossain vaiheessa. Pakkohan sen on.. Harvemmin enää armeijassa on näkynyt äitejä hyssyttämässä miehiä uneen...
No joo, mutta itseni on pakko yrittää ajatella positiivisesti, kun välillä tuntuu että ainakaan 8 vuoteen ei vielä ole helpottanut, lapsen tapa ilmaista murheet ja kiukut vain hieman vaihtavat ilmestyismuotoaan. Mutta pakkohan tämän on joskus helpottaa (ja onhan niitä ilon aiheita aina arjessakin onneksi!)
Olen muuten jo pidempään ihan kateudesta vihreänä katsellut tuota teidän mattoa ;D Tuollainen olisi kiva..
Ps. olisi kiva kuulla millaisen nimen sai pienin ;) Esikoisenne nimi kun on niin hieno ja erikoinenkin, millainen onkaan sitten tämä toinen...
Ihanat tytöt kukkamekoissaan :) Viittitkö täällä nimeä julkistaa? Voimia vauva ja taaperoarkeen, uskon, että kahden kanssa koetellaan..
Tutulta kuulostaa monet jutut, vaikkakin kaukaisilta... Jaksamista!
Hei!
Olen jo jonkin aikaa seurannut blogiasi, mutta kommentin jättäminen on vaan jäänyt... Jospa sitä nyt saisi pari riviä aikaan=)
Ensin, tsemppiä kahden pienen kanssa! Meillä nuorempi poika täytti maaliskuussa vuoden ja vanhempi täyttää kesällä kolme... Eli hulinaa riittää myös täällä! Ikinä en olisi kyllä uskonut että miten raskasta kahden (tai vaikka vaan yhdenkin...) pienen kanssa voi olla mutta toisaalta, myös niitä huikaisevia onnenhetkiä on vähintään tuplasti <3
Toisekseen, sun tekemät sivut on todella kauniita! Mä olen ihan aloitteleva skräppääjä ja sun leiskat on tosi inspiroivia!!! Minä näkisin myös mielelläni blogissasi noita project life sivuja, itse olen ajatellut että jos ensi vuodeksi uskaltautuisi...
Paljon voimia ja tsemppiä!
Voi miten suloisia kuvia tytöistä!
Project Lifea ehdottomasti kehiin, kyllä!!!!
Itsekin käyn täällä aina kurkkimassa ja ihastelemassa sivujasi ja ideoitasi skräppäyksessä. Joten kyllä ehdottomasti tuo PL kiinnostaa.
Ja voimia arkeen, itsekin jännityksellä odotan kun syksyllä meilläkin on tilanne että pieniä on kaksi ja isompi on nyt vasta 1.v.6kk.
voi mitkä kauniit ihanat tytöt!
ja mua kiinnostaa project life myös.
(p.s. meillä on "aina" vietetty nimiäisiä)
MÄ aina hoen tätä samaa mantraa, mut tsemppiä Nelppa, tsemppiä!"
oot melkonen nainen!
Lähetä kommentti