keskiviikko 29. kesäkuuta 2011

Project Life - sitkeesti mukana.

Vaikka skräppääminen laahaakin pahasti jäljessä, niin Project Lifessä olen melkein ajan tasalla. Tai no... tarinat laahaavat muutaman viikon jäljessä ja kuvatkin viikon verran. Päätin että kunhan saan vuoden puoleen väliin, teen albumista postauksen. Eli joskus elokuussa. Lomien aikaan en varmaan ehdi kotona paljoa tulostelemaan.

Hermostuin siihen kun kaikki askartelutavarat ovat siellä täällä. Tarkalleen ripoteltuna neljään eri huoneeseen. PL:ää kasatessakin piti aina aloittaa journaling-lappujen etsimisellä. Siispä ladoin ne kaikki albumiin valmiiksi. Jos ei värit natsaa kuvien kanssa, voi lappuja aina vekslata keskenään albumin sisällä.

Tässä pari kuvaa albumista. Hermostuin siihen leimasimeen (mä leimasin kaksi ekaa kuukautta vuodelle 2010, enkä ole vielä keksinyt miten sen korjaisin) ja melkein heitin sen metsään. Tarttisko joku sitä? Ensin tulostin päiväyksen samalla fontilla kuin tekstit, mutta sitten vaihdoin päiväyksiin toisen fontin. Mun tarinalaput siis muuttuvat näköjään parin kuukauden välein :)

Joskus harvoin kuvien joukkoon päätyy lippuja/lappuja. Tuolta yllä olevalta päivältä halusin muistaa erään seudun yrittäjien tapahtuman (Aatekaapin), josta kävin ihanalta Santulta ostamassa pipon Pennille. Höö babywearillä on kaikkia ihania vaatteita. Ja suunnittelee se Sarianna aikuisillekin. Mun trikoinen luottomekko on aina käytössä tärkeissä paikoissa :)

Alla näkyy miltä aukeamat normaalisti näyttävät. Olen huomannut että kuvaan useasti esineitä/asioita/paikkoja. Joskus on viikkoja, jolloin vain yhdessä kuvassa on ihminen. Olenko outo?

Ja tämä Lillukan kuva taitaa olla toistaiseksi ainoa, joka on jonkun muun kuvaama. Pöllin tämän Tanjalta.

Usein kuvat ovat nopeasti napattuja. Alla esimerkki. Oltiin päivällä mökillä käymässä ja meijän pienokainen kitisi ja vaati syliä jatkuvasti. Käsi kramppasi. Huivista tein pikaisen rengasliinan. Kamera käteen, käsi ojolle ja naps. Nää mun kaikki kuvat on tällaisia nopeita räpsäyksiä. Mutta arki on nyt sellaista. Hektistä. Mutta se on elämää. Ja haluan sen kansiin. Jos odottaisin aikaa, jolloin jaksaisin kuvata kaikkien taiteen sääntöjen mukaan, ei mulla olisi albumia...

Mä täällä hiljaa mietin että jos tekisin Project Life -albumista videon... Kehtaanko? Uskallanko? Jaksaisiko joku sellaista edes katsoa? Vai tykkäättekö ennemmin kuvista?

7 kommenttia:

Riikka kirjoitti...

Minä ainakin katselisin videonkin.

lehtipollo kirjoitti...

Video on hyvä idea!

Jos olet outo ihmiskuvien suhteen, niin olen minäkin... 1 ihmiskuva per viikko on suorastaan normi PL-kirjassani.

Jos tuot leimasimen seuraavaan stadiskräppiin, menee varmasti (minulle ainakin kelpaisi ;)

Prinsessa Pieni kirjoitti...

Ihana idea tuollanen albumi :)
Pitääkin kuukkeloida, löytyykö tuosta project lifesta jotain..

Nii ja katselisin videon!!

Nelsson kirjoitti...

Googlaa Becky Higgins. Tai Black Pitta.

anna kirjoitti...

mäkin voisin olla kiinnostunut siitä leimasimesta :)

Anski kirjoitti...

No ehdottomasti videota kehiin! Mun PL on niin surkeassa tilassa tällä hetkellä että ai apua jos jostain sais virikkeitä sen tekoon niin kaikki inspis otetaan vastaan!

Prinsessa Pieni kirjoitti...

Äh ne on kaikki loppunut.. syksyllä tulossa uusia.