Se tulee äitiinsä.

Välillä ihmettelen miten tuo pieni ihminen jaksaa juosta ja koheltaa. Joka päivä sattuu. Joka päivä kiivetään pöydälle, hypitään sohvalle tai juostaan päin seiniä. Vauhti on kova. Se menee niin lujaa ettei kuviakaan saa enää otettua.


Ei pitäisi ihmetellä. Geeneissä se on. Minä itse kohellan ihan yhtä lailla. Tänään otin Pennin syliin ja lähdin kävelemään. Kun lapsi oli sylissä, en nähnyt lattialla olevaa pientä tuolia (jota Penni kantaa milloin minnekin kun sen avulla yltyy hakemaan kiellettyjä asioita kirjahyllystä). Potkaisin oikean jalan. Ja huusin. Nyt on varvas violetti ja kävely tuskaa. Tais murtua. Lapsi muistutti vielä että pitää olla varovainen. Niimpä.

Tässä muuten Pennin ylpeys - pillillinen murokulho. Välillä voi aina pillillä imeä maitoa pois eikä tartte ryystää lautasen reunasta.


Jotain kivaakin - Sassafrassin paketti on Suomessa!!! Seurantatietojen mukaan se on prosessoitu tullissa. Nyt vaan odotellaan että kotiin tulee lappu, joka kertoo mistä sen voi lunastaa.

Mä jään pohtimaan miten järjestän tämän turvonneen mustan varpaani kanssa huomisen logistiikan. Jossain vaiheessa pitää ontua tyttöjen kanssa koiraa ulkoiluttamaan ja tyhjentää kirpparipöytä. Kyl se siitä. Onneksi muu kroppa on ihan kunnossa.


- Posted using BlogPress from my iPhone