Kotiutuminen on ollut tällaiselle kärsimättömälle ihmiselle vähän tahmeaa. Kun on tottunut että kaikki supermarketit, virastot ja kaupat on viiden minuutin kävelymatkan päässä, on kulttuurishokki joutua istumaan bussissa 20min ennen kuin pääsee keskustaan. Tai sekin siis asemalle ja siitä pitää kävellä 5-10min ennen kuin löytää perille. Mutta hitaasti tänne totutaan.
Piha on kiva. Vielä vähän karu kun nurmikko ei ole itänyt.
Mun vauvani oppi juomaan itse mukista.
Isompi taiteili karkkipäivänään (mun karkeista) tyyppejä.
Tässä kuvassa olen kuulemma minä.
- Posted using BlogPress from my iPhone
2 kommenttia:
Onnea uuteen kotiin!
Onhan se varmasti outoa täältä käpykylästä muuttaa isoon maailmaan ;)
ps. saitko mun sähköpostin?
Lähetä kommentti