Kun lapsia oli vain yksi, pystyi helposti harrastamaan muskaria. Ja meidän muskari järjesti joka vuosi hienon esityksen. Kaikki vauvat pääsivät lavalle. Penni sai olla kultakala. Koska teatteri oli pimeä, ei sieltä saanut kunnon kuvia. Tällainen löytyi kätköistä ja päätin sen skräpätä talteen. Tämä on siis muutaman vuoden takaa.
Piirsin tarinaa varten apuviivat, jotka sitten näyttivät niin hauskoilta (luonnossa) etten raaskinut kumittaa niitä pois.
2 kommenttia:
Voi noita kalavauvoja,tuosta on niin pitkä aika! Nyt meidän kala polskuttaa itekseen muskarissa enkä tiedä mitä siellä tapahtuu,oven läpi kuuluu aina vaan iloista laulua ja leikkiä. Ens tammikuussa olisi taas konsertti. :) Ihana leiska josta mullekin tulee muistoja mieleen.:)
Ihana aihe! Nuo pienet kultakalat on niin söpöjä. :)
Lähetä kommentti