Tänään (ei pidä enää paikkaansa, sillä tämä unohtui luonnoksiin viikoksi) kävin AgileCXO-tapahtumassa, jonne oli kerääntynyt kymmeniä ketteryydestä kiinnostuneita johtajia keskustelemaan agileista asioita. Ja sitten olin myös minä. Ja keskustelu käytiin in English.
Hauskaa tästä tekee se, että minä olen ketterä kuin vuorigaselli. Ja tuo edellinen lause oli vitsi. Ja se liittyy siihen, että jos jossain pitää liikkua hiljaa ja huomaamattomasti, menee kaikki päinvastoin. Jos esimerkiksi elokuvista pitää löytää kotiin illalla herättämättä muita tai lentokoneeseen pitää päästä istumaan sillä lailla sivistyneen hiljaa... not going to happen. Nelsson on kuulemma ketterä kuin vuorigaselli. Ja tuo lause on aina ironiaa.
Ketteryys työelämässä on kuitenkin toinen asia. Se on loogista, se on tarpeellista, se on väistämätöntä. Edelleen se on kuitenkin jotain, joka ei luonnistu kaikilta. Ja syy siihen on minun mielestäni peruskoulussa. Siellä opetetaan kaikki mahdollisimman jäykiksi opetussuunnitelmasta ja tuntirakenteesta lähtien. Kankeus iskostetaan selkärankaan. Ja siitä on monen vaikea oppia pois.
Oli hienoa tavata ihmisiä, joilla on osaamista, intoa ja suuria ajatuksia. Innostus kun on hyvin tarttuvaa. Erityisen ihastunut oli open space -ajatteluun, johon törmäsin ensimmäistä kertaa. The law of the feet kun käskee vaihtamaan tilaa, jos ei opi uutta tai ei ole enää annettavaa nykyiseen aiheeseen.
Post-it lappuja ja tusseja käytettiin paljon. Ja kerrankin se oli perusteltua.
PS. Väitän kuitenkin olevani ketterä ajatuksiltani. Se fysiikka onkin sitten eri asia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti