Alla oleva kuva tuli mielipiteistä mieleen. Uskontokin on kai mielipide.
Moni tarjoaa mielipiteitään ja ajatuksiaan tarkoittaen vain hyvää. Tai niin haluan uskoa.
Joinain päivinä se käy kuitenkin liian raskaaksi. Usein jaksan kuunnella miten ruma tai tyhmä olen. Tai miten uskon vääriin asioihin, syön väärää ruokaa, en harrasta oikeita asioita, hymyilen liikaa tai liian vähän. Miten olen liian kärsivällinen tai kärsimätön, teen asioita liian vauhdikkaasti tai sitten en tee niitä tarpeeksi nopeasti. Sellaisina päivinä mietin miksi en voi kelvata sellaisena kuin olen?
Miksi ihmisillä on niin kova tarve tarjota omia mielipiteitään? Miksi oletetaan ylimielisesti että ymmärretään toisen tilanne tuota toista ihmistä paremmin? Miksi pitää tuputtaa politiikkaa, uskontoa, periaatteita ja asenteita? Miksi on niin kova tarve muuttaa ihmisiä itsensä kaltaiseksi? Miten voi olla niin vaikeaa kuunnella, ymmärtää ja nähdä toinen sellaisena kuin hän on?
Palautteen antaminen on hyvä asia. Silloin kun sellaista pyydetään. Joskus se katkaisee kamelin selän.
2 kommenttia:
Toivottavasti tää ei ole kimmoketta esimerkiksi mun nettiraivoon liittyvästä kommentoinnista tänään FB:n puolella. :-D
Oon ihan samaa mieltä siinä, että joillain tuntuu olevan kova tarve yrittää muuttaa toisten ihmisten arvoja oman mukaisiksi, ja huonostihan siinä yleensä käy. Mutta sitten on iso joukko ihmisiä, jotka haluavat vain avartaa keskustelua ja tuoda uudenlaisia näkökulmia kehiin. Ihmiset määrittelee tällaisenkin todella herkästi tuputtamiseksi. Jos kukaan ei koskaan sano mitään (eroavaa), kukaan ei myöskään koskaan voi oppia tai miettiä mitään. Itse nään sen niin :-)
Ei ole kimmoketta sinusta :)
Lähetä kommentti