Voehan kamera.

Minun digijärkkärini on jo viisi vuotta vanha. Vai ehkä enemmänkin? Vielä en ole kertaakaan ehtinyt tutustumaan ohjekirjaan. Tai opiskella kuvaamista muutenkaan. Koneelle (joka muuten on yhtä vanha) olen tallentanut suositeltuja tutoriaaleja ja sivustoja, joista voisin helposti opiskella kuvaamista kun tulee aikaa. Kun tulee aikaa. KUN tulee aikaa. Olisi kai jo viisainta sanoa että JOS tulee aikaa. Kai sitä vielä tulee.

Tähän saakka pärjäsin hyvin perusasetuksilla. Täysin automaattisilla asetuksilla en ikinä ole kuvannut (niitä canonin valmiita potretti/maisema/urheilu/yö jne. modeja), vaan olen asettanut itse mieluiset isot sun muut. Hyvin oli toiminut. Viime talvena en kuitenkaan jostain syystä saanut ikinä kameralla enää hyviä kuvia. Harmitti kun kaikki kuvat olivat sumeita tai muuten pielessä. Muutama viikko sitten oli kuitenkin hetki aikaa (oli tarkoitus lähteä sukuloimaan heti kun Lilja herää 40min uniltaan) kun Lilja yllättäen nukkuikin 1h20min päikkäreitä!!! Minä puoli tuntia räpelsin kameraa ja kävin valikkoja läpi. Joku (= ehkä Penni tai utelias sukulainen) oli käynyt valikoiden syövereistä valitsemassa oletusasetuksiin maisemakuvauksen ja jotain muuta erikoista. En edes tiennyt että tuollaisia valikoita löytyi niiden perusvalikoiden lisäksi. Mutta heti alkoi kamera toimimaan paremmin. Edelleen se teki mitä halusi, mutta luulen että nyt tulee hieman parempia kuvia. Lilja parka kun on elänyt nyt jo puoli vuotta ilman että tytöstä on yhtään hyvää kuvaa :(

Tämä vuosi onkin otettu kuvia vaan pokkarilla (jenkit kai sanoo että point and shoot). Nyt kun rakas Ixus katosi (yhyyy), oli pakko ottaa järkkäri käteen. Lillukan kanssa äsken yriteltiin taas saada asetuksia kuntoon. Eikä nää kuvat enää niin kamalia ole.