Päätin ottaa 3-vuotiaan eilen messuille mukaan, jotta tyttö saisi kerrankin olla äidin kanssa ilman pikkusiskoa. Ajatus tuntui eilen hyvältä, mutta käytännössä tuo messuilu ei oikein sujunut.
Väkeä oli liikkeellä ihan järkyttävästi. Narikkajonot olivat messuilla ulko-ovelle saakka, joten liikuttiin ulkovaatteissa. Pian tuli kuuma, joten kannoin takin ja termiitin toppapuvun kainalossa. Eli yhtään kättä ei jäänyt vapaaksi tutkitaan kirjoja. Ruoka ja viini-puolelle ei edes menty.
Messuille mentiin Mimmikodon takia. Mimmikoto kun on meidän tytöille mieleinen juttu. Ja nähtiinhän me esitys, ostettiin kirja ja Pena sai omistuskirjoituksen.
Omituista messuilla oli se, että lasten esitys/puuhanurkka oli hallin toisessa päässä ja lasten kirjat toisessa päässä. Ja tuo välimatka on tungoksessa 3-vuotiaan koheltajan kanssa todella pitkä. Olisi ollut paljon helpompaa käydä itsekseen tai pienemmän lapsen kanssa. Mutta koska 3-vuotias ei mahdu enää rattaisiin, oli messuilla sellainen "kamelifiilis". Laukku, lapsi, takki, haalari, ostokset. Huoh. Kädet loppuivat kesken.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti