Suunnittelin tekeväni tänne Ystävänpäivänä jonkun imelän sydänkuvan, mutten mä osaa Gimpillä piirtää. Samalla jäi ystävänpäiväkortit askartelematta. Pennin kanssa kyllä leikeltiin sadoittain sydämiä ja ommeltiin ne "lippunauhaksi".
Sellaisina päivinä kun ei oikein jaksaisi mitään, on ihanaa törmätä ihmisten hyvyyteen ja huomaavaisuuteen. Kun kaatuu pyllylleen alamäessä ja käsi kolahtaa niin että seuraavissa liikennevaloissakin vielä itkettää, on kivaa kun täysin tuntematon katsoo silmiin ja hymyilee empaattisesti.
On ihanaa päästä tekemään töissä jotain, mitä osaa ja mikä on kivaa. Ja siitä on ihanaa saada kehuja.
On myös ihanaa kun on olemassa äiti, joka tulee lapsensa lasta hoitamaan sadan kilometrin päästä että minä pääsen töihin. Ja ihanaa on myös että tuo sama äiti hieroo lapsensa jalkoja <3 div="">
Ihanaa on myös ystävät, jotka houkuttelevat mukaansa irti arjesta. Ja ihanaa on myös mies, joka päästää yhden kotikaupunkiaan kaipaavan kiukkuisen eukon ystävän luokse juhlimaan. Ja ihanaa on edelleen myös se mamma, joka lupasi ottaa tämän juhlimaan lähtevän äidin hoiviinsa nukkumaan.
Ihanaa on kun joku ottaa kädestä kiinni kun harmittaa. Tai halaa tiukasti.
Ihanaa on myös Facebook, joka tuo lähelle kaikki kaukanakin olevat ystävät. Puhumattakaan niistä ystävistä, jotka ymmärtävät miksi ei aina jaksa olla fiksu ja filmaattinen.
Ja jottei kaikki olisi liian ihanaa, on sairastava lapsi tänään julistanut ettei pidä minusta yhtään koska minulla on niin rumat silmät.
PS. ennen kuin tulee enempää huolestuneita kyselyitä, ne aiemmin mainitut ikävät uutiset eivät koskeneet meidän perhettä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti