Ens kuun jälkeen on lokakuu.

Olen niitä ihmisiä, joita ahdistaa iltapäivälehtien "lämpö hellii Suomea" -jutut. Ei se mitään helli. Se kiusaa, vainoaa ja ahdistaa. Kuumuutta ei pääse karkuun jos ei mahdu pakastimeen. Kuumuus sulattaa kaiken järjellisen toiminnan päästä, eikä ajatus kulje. Eikä blogikaan päivity. Nyt kuitenkin ollaan jo elokuussa, joten kohta toivottavasti viilenee.

Ja jotta olisin mahdollisimman hankala ihminen, en myöskään tykkää paukkupakkasista. Ennen tykkäsin. Se oli aikaa ennen lapsia. Eli silloin kun ei pakkasella tarvinut hikipäässä pakata kahta lasta villapukuihin ja toppavaatteisiin.

Vuodessa on kuitenkin kaksi ihanaa vuodenaikaa - kevät ja syksy. Tosin tänä keväänä kevät petti mut pahasti. Parissa päivässä lämpötila hyppäsi nollasta yli kahteenkymmeneen. Täällä siirryttiin suoraan toppavaatteista kesävaatteisiin. Se ihana 10-15 asteinen kevät oli jossain hukassa. Tytöt eivät käyttäneet ollenkaan välikausivaatteita. Tai no yhden viikon taisivat käyttää...

Nyt toivon että syksy korvaa kevään virheet ja että lämpötila laskee tästä hikoilusta siihen viitentoista ja pysyy siinä viikkotolkulla. Kiitos. Onnistuiskos?

Täällä on kesän aikana tehty takapihaa värikkäämmäksi.

On syöty mansikoita.

Ja mustikoita. Meidän lillukka voi kyykkiä metsässä tuntikausia ja mussuttaa mustikkaa.

 Kesään on kuulunut paljon tätä - autossa istumista.

Ja sitten tätä - lasten perään katsomista.

Kameraan en ole koskenut, mutta puhelimella häiritsen ja räpsin kuvia. Siitä syystä project life on melkein ajan tasalla.