sunnuntai 19. tammikuuta 2014

#4 - Onneli ja Anneli

Koska 4-vuotiaani oli ihastunut Onnelin ja Annelin traileriin, päätin viedä hänet elokuviin. Ja koska leffa oli sallittu kaikille, päätin että myös 2-vuotiaan on aika korkata leffauransa. Ja onhan se nyt hienoa nähdä eka* leffansa Tennispalatsin ykkössalissa.
*Teknisesti juniori on nähnyt Finnkinon penkeissä jo kymmenkunta leffaa,  mutta hän on silloin ollut vain vajaan vuoden ja suurimman ajan leffoista viihtynyt tissi suussa, joten niitä leffoja ei lasketa.



Finnkino tarinoi elokuvasta seuraavaa:
Onneli ja Anneli
Onneli ja Anneli (2013)
Lajityyppi: Koko perheelle, kotimainen
Levittäjä: Nordisk Film
Ensi-ilta: 17.1.2014
Kesto: 1h 20 min
Ikäraja: S 
Marjatta Kurenniemen rakastettuun romaaniin Onnelin ja Annelin talo perustuva elokuva kertoo kahden ekaluokkalaisen tytön, Onnelin ja Annelin, kesästä ja unelmahetkistä parhaan kaverin kanssa ilman vanhempia - hetkistä joissa todellisuus ja fantasia kohtaavat maagisella tavalla.

Onneli ja Anneli löytävät kadulta rahaa ja ostavat löytämillään rahoilla salaperäiseltä rouva Ruusupuulta talon itselleen. Talo on täydellinen unelmien talo, mitoiltaan ja varustukseltaan tismalleen Onnelin ja Annelin tarpeisiin tehty. Tytöt muuttavat taloon ja alkavat viettää unelmiensa kesää, josta ei puutu seikkailuja ja yllätyksiä. Kesän aikana tytöt tutustuvat myös naapureihinsa, joihin kuuluvat Tingelstiina ja Tangelstiina ja heidän ihanan salaperäinen maailmansa, sekä rouva Rosina Rusina, joka alun nurjamielisyyden jälkeen löytää ilon elämäänsä.
Olisi kiva joskus kehua kotimaista elokuvaa.

Puvustus ja lavastus olivat ihanan värikkäitä.

Minä olisin halunnut esittää elokuvasta monta miksi-kysymystä. Mutta ehkä niihin asioihin oli selitys kirjassa, jota en ole lukenut.

Moni tuttu on kommentoinut tätä leffaa Facebookissa "hyvän mielen elokuvaksi". En ymmärrä sitä. Minua ahdisti kun kaikki elokuvan vanhemmat olivat hylänneet lapsensa. Tyttöjen vanhempia ei kiinnostanut ollenkaan missä lapset menivät. Jäätelöpojan äiti nyt taas oli hirveä lokki. Mutta tämä olikin lapsille suunnattu elokuva, joten minun ei välttämättä tarvitse noita asioita ymmärtää.

Entäs ne lapset sitten? 4-vuotias pelkäsi elokuvan takaa-ajokohtausta niin että kiipesi rullalle syliin ja pyysi peittämään silmänsä. 2-vuotiasta taas ei olisi voinut vähempää kiinnostaa. Termiitti kiipeili k-o-k-o a-j-a-n syliin ja pois ja syliin ja pois. Kiipeili penkissä. Hyppi penkissä. Potki muita. Lähti karkuun leffan aikana. Lähti karkuun leffan jälkeen kun autoin isommalle vaatteita päälle. Olin kiukkuinen ja ärtynyt. Kerroin että Lilja pääsee leffaan seuraavan kerran kymmenen vuoden päästä.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Kiva oli kuulla kommetteja, koska olen 7-vuotiaan kanssa menossa katsomaan tuon leffan. Ollaan pari kertaa luettu kirjat läpi ja niistä ei välity lainkaan surumielisyys siitä, että vanhemmat unohtavat lapsensa:) Ehkä sitä ei sitten onnistuttu elokuvassa tuomaan esiin oikealla tavalla.

Nelsson kirjoitti...

Anteeksi, jos olin epäselvä :) Elokuva oli iloinen ja vanhempien puuttuminen ei tuntunut siinä lapsia haittaavan. Minua se vaan haittasi. Minusta se oli outoa ja epänormaalia etteivät vanhemmat huomanneet lastensa puuttumista. Ja sekin oli outoa etteivät lapset kaivanneet vanhempiaan ollenkaan. Mutta tämä olikin lapsille tarkoitettu elokuva :)