Daughtry on vaan niin ihana.

Viime viikonloppuna juhlittiin tyttöjen synttäreitä. Ja tarkoitus oli katsoa Oscarit. Mutta... Viime kuussa oivalsin, että Daughtry tulee Suomeen! Ja lippu piti saada. Heti. Joten viime sunnuntai-iltana kävin ensin katsomassa alta pois Nebraskan ja leffan loputtua kirmasin Circukseen. Taakse jäin, mutta näin silti jotain.

Ja kuten kuvista näkyy, tämä mies on hyvin... musiikillisesti lahjakas.





Jos ette kuvista usko, niin katsokaa tämä:


Muutama naurettavan lyhyt pätkä erään fanittavan insinöörin vapisevalla iPhonella kuvattuna:


 Ja ihan illan viimeisistä minuuteista vielä pätkä:

Mulla olisi yksi pari minuuttinen pätkä Waiting for Supermanistä. Mutta se jääköön mun aarteeksi. Kun... no... sanotaanko että siinä joku laulaa mukana vähän turhan innokkaasti...

Ja koska olin siellä takana, en saanut mitään kivaa muistoa kiinni. Mutta... suomalaiset ovat urpoja, koska lähtevät rynnimään ulos ennen kuin viimeiset soinnut ovat sammuneet. Kaikki kerralla. Tyhmät. Jonottavat siellä sitten puoli tuntia narikassa. Minä jäin lavan viereen odottelemaan. Ja sain ruinattua itselleni Daughtryn setlistin. Sen maahan teipatun. Olin onnellinen. Nyt voin tuijotella sitä kotona.



Pahoitteluni huonoista kuvista. Olin väsynyt ja nälkäinen ja innoissani. Kädet tärisivät. iPhone tärisi.

edit. Ja kyllä. Olen niin omituinen, etten käy ainoastaan leffassa yksin vaan myöskin näköjään konserteissa. Tai sitten mulla ei vaan ole kavereita.