Ihana lumi.

Edelleen vanhoja leiskoja. Pitäisi saada joku logiikka albumeihin, mutta te tiedätte miten tämä menee... Näitä tulee tehtyä silloin tällöin ja miten sattuu. Ei niistä saa kronologista kokonaisuutta. Ainakaan järkevää sellaista. Tärkeintä kuitenkin on, että tarinat tulevat talteen. Kyllä niitä ehtii vielä joskus järjestää.

Tänä talvena ei juuri ole ollut lunta. Viime talvena takapihalla oli naurettavan iso lumikasa. Ja tämä tyttö kiipesi aina heti sen päälle. Ja isompi lapsi myös ;) Kun on kylmä, kova vauhti ja kaksi lasta vahdittavana, ei siinä juuri kuvia ehdi ottamaan. Mutta tämä yksi oli tullut puhelimella otettua. Ja vaikka se on kaikinpuolin huono (epätarkka, värit pielessä, sommittelu sucks, lasta ei edes tunnista, eikä kuvassa muutenkaan ole mitään säästämisen arvoista) olen silti kiitollinen itselleni siitä että kuvan otin. Muuten olisin jo unohtanut viime vuoden ison lumikasan. Ja sen, miten paljon Penni sitä rakasti.