maanantai 10. maaliskuuta 2014

#17 - The Monuments Men

Oivalsin tänään, että ehkä ainoa kerta ehtiä tällä viikolla leffaan, on kirmata sinne heti töiden jälkeen. Eli kipitin päiväkotiin ja sieltä lasten kanssa kotiin. Onneksi oli ruoka valmiina, joten täytyi enää ostaa leffalippu ja sitten hypätä bussiin. Ja hienosti ehdin 17:40 alkavaan näytökseen.

Nelppa meni siis leffaan. Nyt oli vuorossa odotettu The Monuments Men.



Finnkino kertoo elokuvasta seuraavaa:
The Monuments Men
The Monuments Men (2014)
Lajityyppi: Komedia, draama, toiminta, sota
Levittäjä: SF Film Finland Oy
Ensi-ilta: 28.2.2014
Kesto: 1h 59 min
Ikäraja: 12 
George Clooneyn ohjaama tositapahtumiin perustuva trilleri The Monuments Men kertoo historian suurimmasta aarrejahdista toisen maailmansodan aikaan.

Trillerin keskiössä on epätavallinen sotilasyksikkö, jonka Franklin D. Roosevelt määräsi Saksaan pelastamaan taideaarteita natsivarkaiden käsistä ja palauttamaan ne oikeille omistajilleen. Nämä miehet tunnetaan nimellä The Monuments Men. He panivat henkensä peliin suojellakseen ihmiskunnan suurimpia saavutuksia, vaikka tehtävä vaikutti mahdottomalta: taideteokset olivat vihollislinjojen takana ja Saksan armeija oli määrätty tuhoamaan ne, koska Kolmas valtakunta oli romahtamaisillaan. Miten tämä ryhmä – seitsemän museonjohtajaa, kuraattoria ja taidehistorioitsijaa, jotka tunsivat Michelangelon paremmin kuin M1 Garand -kiväärin – voisi mitenkään selviytyä mahdottomasta tehtävästään, ennen kuin tuhannen vuoden takainen kulttuuriperintö tuhoutuu?
Olen huomannut, että leffakokemukseen vaikuttaa mieliala (naiseuden etuja?), leffateatterin sali sekä muut katsojat. Tennispalatsin kakkossali on ihana. Ja siellä oli tänään hyvin vähän katsojia. Taisin olla ainoa rivilläni.

Olen viime aikoina miettinyt näitä elokuvan nimien kääntämisiä ja kääntämättä jättämisiä. Tämän leffan nimen olisi voinut hyvin kääntää. Jostain syystä niin ei oltu tehty. Ihan hyvä niinkin. Mutta toivoisin, että näissä olisi jokin logiikka. Fiksua olisi, jos ainoastaan lapsille suunnatut leffat saisivat kotimaisen nimen. Muut voisivat minun mielestäni kulkea alkuperäisellä nimellään.

Minä pidän George Clooneystä. Hän on sellainen vanha veijari, hienosti ikääntynyt pelimies. Mies, joka osaa hymyillä silmillään. En nyt väitä, että hän olisi hyvä näyttelijä, mutta kyllä sitä miestä mielellään katselee. Ja näköjään mies osaa ohjata. Ja valita hienon elokuvan työn alle.

Tämä elokuva oli täynnä hienoja ja tunnettuja näyttelijöitä (Cate Blanchett sietäisi saada tästäkin ehdokkuuden). Tarina oli kertomisen arvoinen ja se kosketti. Kylmät väreet iskivät muutamaan kertaan ja saatoin pariin otteeseen tirauttaa kyyneleen. Leffa oli sopivan "siisti" ilman turhaa verellä läträämistä.

Sen myönnän, että lopussa ärsytti kun kaikista aarteista vain ne kaksi valittiin pelastettavaksi. Kellä muka on oikeus valita, mitkä maailman arvostetuimmista taideteoksista ovat parhaita ja pelastamisen arvoisia?

Akatemia saisi tästä oivan ehdokkaan. Ainakin puvustuksesta ja lavastuksesta voisi antaa ehdokkuuden. Ja sivuosistakin ehkä... tosin leffavuosi on vasta alussa.

Minä siis pidin monumenttimiehistä. Kovasti. On hienoa katsoa huolella tehtyä elokuvaa, jossa on tarina, joka kestää aikaa. Historiaa on mukava oppia, kun se tapahtuu näin miellyttävällä tavalla.

Ei kommentteja: