#22 - The Railway Man

Torstaina kirmasin taas elokuviin. Tai eka kertahan se vasta oli tällä viikolla. Rautatiemiestä kävin katsomassa.



Finnkino kertoo seuraavaa:

The Railway Man

The Railway Man (2013)

Lajityyppi: Draama

Levittäjä: Oy Future Film Ab

Ohjaaja: Jonathan Teplitzky

Pääosissa: Colin Firth, Nicole Kidman, Stellan Skarsgård, Hiroyuki Sanada, Jeremy Irvine, Sam Reid, Tanroh Ishida

Ensi-ilta: 28.3.2014

Kesto: 1h 56 min

Ikäraja: 12 

Eric Lomax (Colin Firth) on intohimoinen junaharrastaja, joka tuntee rautatiet, junat ja juna-aikataulut kuin omat taskunsa. Elämänsä rakkauden, Patrician (Nicole Kidman), Lomax kohtaa vasta viisikymppisenä – tietysti junassa.

Rakastuminen nostaa pintaan syvälle padottuja tunteita. Lomax on nimittäin toisen maailmansodan veteraani. Sotavankeudessa, ”Kuoleman rautatien” rakennustyömaalla Thaimaassa koetut kauheudet alkavat nousta pintaan painajaisina ja hillittöminä väkivallan purkauksina.

Lopulta Lomaxin on myönnettävä, että hänen on kohdattava menneisyytensä ja kiduttajansa silmästä silmään voidakseen päästä eteenpäin elämässään.

Japanilaiset rakensivat ”Kuoleman rautatieksi” kutsutun radan toisen maailmansodan aikana käyttäen rakennustöissä sotavankeja ja pakkotyöläisiä. Tuhannet vangitut liittoutuneiden sotilaat joutuivat pakkotyöhön rautatielle. Parikymppinen Eric Lomax oli yksi heistä.

Eric Lomaxin omaelämäkerralliseen kirjaan, The Railway Man, perustuvan elokuvan on ohjannut Jonathan Teplitzky ja sen päärooleissa nähdään Oscar-voittajat Colin Firth ja Nicole Kidman.

Minä rakastan Tennispalatsin kakkossalia. Enkä oikein tiedä miksi. Tennari 2 on vain ihana. Niin ihana, että tunnustin sille naamakirjassa tunteeni:

"Oi Tennari 2. Kaikki sun leffat on hyviä. Sä olet niin hyvä. Olet juuri sopivalla paikalla. Sun jyrkkyytesi on täydellinen. Mä tykkään jopa sun kitisevästä oikean puoleisesta esiripusta. Ja mä voisin vannoa että sulla on paras äänentoisto. Bassot jytisee niin, että iho menee aina kananlihalle. Lauantaiaamuna taas tavataan."

Mutta nyt oli tarkoitus puhua elokuvasta. Se oli hieno. Vaikuttava. Oli outoa katsella samaa kuoleman rautatietä, jolla itse on matkustanut. Ja samalla muistaa ne kymmenien tuhansien haudat. Sen ahdistavan kuuman kosteuden. Pelottavan pimeät yöt. Ja vaikken mikään leffahifistelijä olekaan, oli tämä hienosti kuvattu. Kauniisti. Palkinnon ansaitsisi.

Colin Firth on mulle aina mr. Darcy. Siksi oli jotenkin hassua aluksi katsella sitä vanhana kärsivänä miehenä. Mutta äkkiäkös siihen tottui.

Miinusta Kidmanista, joka on pelottava (esitti Lomaxin vaimoa). Niin valkoinen, ilmeetön ja rypytön että hui.

Hölmöä oli myös täysin kirkkaat silmälasit vankileirillä. Enkä edelleenkään usko, että parrattomia vankeja on olemassa. Ja myös Kidmanin epäsynkässä olevat hengitysäänet ärsytti leffan alkupäässä.

Mutta vaikuttava elokuva. Tykkäsin vaikken kaikkea uskaltanutkaan katsoa. Kurkin sormien välistä.

Rautatiemies pisti miettimään sitä anteeksi pyytämistä. Ja anteeksi antamista. Kellä on oikein edes pyytää anteeksi? Eikä anteeksi ole pakko antaa. Aina ei vain pysty. Se vaatii ison luonteen.

Sota on paha. Sota on julma. Ihminen on julma. Sitä on vaikea käsittää... Tämä ei ollut helppo elokuva. Mutta katsomisen arvoinen.