#26 - La grande bellezza.

Kävin ekaa kertaa vuosiin Maximissa. Ja varmaan menee taas hetki ennen kuin tuohon teatteriin menen. On se jotenkin vain... ei niin hyvä. Toki kakkossali on hieno ja koristeltu, mutta voisin vannoa, että penkit ovat "ylämäkeen". Siellä istutaan melkein kuin bussissa. Sali on pidempi suhteessa leveyteen. Ja ne seinien koristeet näkyvät ärsyttävästi valoisissa kohtauksissa.



Finnkino kertoo näin:

Suuri kauneus

La grande bellezza (2014)

Lajityyppi: Komedia, draama

Levittäjä: Oy Cinema Mondo Ltd

Ohjaaja: Paolo Sorrentino

Pääosissa: Toni Servillo

Ensi-ilta: 18.4.2014

Kesto: 2h 21 min

Ikäraja: 12 

Takana loistava tulevaisuus!

Paolo Sorrentinon Suuri kauneus (La grande bellezza) sai maailman ensi-iltansa Cannesissa viime keväänä. Euroopan elokuva-akatemian palkintopöydän putsannut (paras elokuva – paras ohjaaja – paras miespääosa – paras leikkaus) voitti myös parhaan ulkomaisen elokuvan Golden Globen sekä parhaan ulkomaisen elokuvan Oscarin.

Fellinin La Dolce Vitaa versioiva Suuri kauneus esittelee Jep Gambardellan (Toni Servillo), ikääntyvän pintaliitäjän, joka havahtuu syntymäpäivillään elämänsä tyhjyyteen 40-vuotisen juhlinnan jälkeen. Rooman sykkivät kadut ja hohtavat marmoripalatsit tarjoavat typerryttävän komeat puitteet menneisyyden kohtaamiselle.

Tästä leffasta kuulin ekan kerran kun näin sen "discojytä"-trailerin jonkun muun leffan alussa. Yritin nyt etsiä tuota traileria, mutta siitä löytyy vain rauhallisempi versio. Mutta, jos katsoo tämän alkaen jostain 40-50sekunnin väliltä, niin pääsee jyvälle siitä miksi halusin tämän nähdä.



Elokuva oli eriskummallinen. Siinä ei oikein ollut juonta. Kaikenlaista vain tapahtui. Tanssi/bilekohtaukset olivat ihania. Uskonnollisuus oli kaikessa läsnä pappien ja nunnien muodossa. Leffa lipui eteenpäin sillälailla... hitaasti ja nautiskellen? Aina löytyi syy näyttää täysin alaston nainen. Ja paljon oli annettu tilaa kaikelle arkiselle ja "pienelle". Kuvaus oli kaunista. En ole varma siitä, että yrittikö tämä olla kulturelli elokuva, vai tehdä vain pilaa kaikista itseään täynnä olevista taiteilijoista ja intellektuelleista?

Minua ärsytti se, että kieli oli sellainen, jota en ymmärtänyt. Tai no... kyllä mä muutamia sanoja italiaa ymmärrän. Juuri sen verran, että huomasin ettei tekstiä ole niissä kohdin käännetty hyvin. Se pisti miettimään, että menikö multa tärkeitä asioita ohi huonon/laiskan kääntäjän takia? Myös se, ettei lauluja/musiikkia oltu tekstitetty... no se ärsytti.

Mutta tulihan tämäkin nähtyä. Näkemisen arvoinen kaikessa taiteellisuudessaan. Mutta seuraavaksi palaan siihen mulle rakkaaseen lajiin. Scifiiiiiiiin.