#37 - Transformers: Age of Extinction

Kaikki nykyaikaisen tekniikan jumalat olivat eilen minua vastaan. Olin varannut lipun Transformersin ensi-iltaan, vaikken ollut varma pääsenkö edes leffaan. Vartin yli viisi päätin, että kyllä minä leffaan menen (kuudeksi), mutta Finnkinon sivut kertoivat, että varaus oli umpeutunut jo muutamaa tuntia aikaisemmin. Häh? Mihin oli kadonnut puolen tunnin sääntö? Alahuuli väpättäen kävin katsomassa onko näytökseen enää lippuja. Olihan niitä, mutta aika onnettomilta paikoilta. Sain kuitenkin lippuni ostettua, tulostin sen ja juoksin pysäkille. Bussi lähti nenän edestä. Juoksin ratikkapysäkille. Ratikka oli myöhässä. Pääsin perille juuri ajallaan, mutta puhelimen akku kuoli. Onneksi oli se paperinen lippu.



Finnkino kertoo elokuvasta seuraavaa:

Transformers - tuhon aikakausi 3D

Transformers: Age of Extinction 3D (2014)

Lajityyppi: Toiminta, seikkailu, sci-fi, 3D

Levittäjä: Finnkinon teatterilevitys

Ohjaaja: Michael Bay

Pääosissa: Mark Wahlberg, Nicola Peltz, Stanley Tucci, Titus Welliver, Jack Reynor, Kelsey Grammer, T.J. Miller, Peter Cullen

Ensi-ilta: 27.6.2014

Kesto: 2h 45 min

Ikäraja: 12 

Michael Bayn eeppinen toimintaelokuvasarja etenee neljänteen osaansa. Elokuvan pääosassa nähdään Mark Wahlberg. Taistelu on repinyt Chicagon kaupungin maan tasalle, mutta pelastanut maapallon varmalta tuholta. Ihmiset ovat kääntyneet Transformerseja vastaan ja niitä vainotaan. Automekaanikko Cade löytää hylätyn Optimus Primen, jonka johdolla Autobotit nousevat jälleen taisteluvalmiuteen.

Michael Bay on minulle tyyppi, joka tykkää tehdä elokuvia "ameriikan teinipojille". Bayn leffoissa on vauhtia, autoja, tehosteita, miehillä sänkeä (+nahkatakkeja) ja naisilla vaaleat hiukset, töröhuulet, pomppivat tissit, lyhyet lahkeet/helmat ja korkeat korot. Tiesin meneväni katsomaan Bayn elokuvaa. Ja sitä sain mitä odotin.

Oli muuten pakko kaivaa tähän väliin Bayltä lainaus: "I make movies for teenage boys. Oh, dear, what a crime."

Olen viime aikoina miettinyt 3D-leffoja. Ne kun ovat olleet pienoisia pettymyksiä. Tuntuu kuin kukaan ei viitsisi enää käyttää kolmiulotteisuutta hyödykseen. Ilokseni Bay näköjään osaa. Elokuvan ensimmäiset minuutit olivat... ihania. En tiedä mitä odotin, mutta yllätyin iloisesti kun kamera lenteli milloin missäkin. Hieman jopa säikähdin kun tajusin miten leveästi hymyilin ja onnellisesti kihersin penkissä. Piti imeä hymy pyllyyn.

Tässä vaiheessa pitää kertoa, että olen korvatoipilas. Maanantaina molemmissa korvissa todettiin ärhäkkä märkä korvatulehdus. Kipeä sellainen. Kuvittelin korvien jo parantuneen, mutta leffan äänet t_u_n_t_u_i_v_a_t.  Voisin vannoa että penkkikin tärisi jossain kohdissa. Rinnassakin bassojen tutina tuntui. Eniten se silti otti korviin. Tutummmmm.

Elokuva oli liian pitkä. En ollut tarkistanut leffan pituutta ja oletin sen loppuvan tuntia aiemmin. Mutta tämä vain jatkui ja jatkui. Oikeasti loppu olisi voinut tulla jo kahden tunnin kohdalla. Silloin leffassa olisi ehkä ollut jotain järkeäkin.

Sci-fi on genre, jossa ei pidä liikaa pohtia. Pitäisi vain olla hiljaa ja imeä sisään tekijöiden kuvitelmat. Silti tässä(kin) oli asioita, jotka ärsyttivät. Minua häiritsi suunnattomasti se, että ne uudet-pahat-koneet jotenkin mystisesti lakkasivat toimimasta "siististi". Ne kun pystyivät jossain välissä uuden "materiaalin" ansiosta muuttamaan muotoaan pikselimössömäisesti. Sitten yhtäkkiä kun taisteltiin, ne kuolivat kuin normaalit koneet. Tyhmäääää. Ja ne dinosaurus-möhkäleet..? Olihan se nyt hieman tyhmä veto. Siinä vaiheessa kun oltiin Kiinassa ja vettä tuli näkyviin, alkoi jo naurattaa. Että vielä vettäkin kehiin? Haha. Mutta tästäkin nokitettiin. Kehiin tuli magneetti. Myönnän, että tässä kohtaa löin kämmenellä otsaani ja odotin että loppu jo koittaisi.

(Stanley) Tucci ja Titus (Welliver) ovat sympaattisia näyttelijöitä. Niistä tykkään aina, olivatpa roolihahmot sitten hyviä tai pahoja. Niin oli nytkin. Marky Mark taas oli hölmö. Onhan se ihan uskottava näyttelijä (vitsi), mutta ehkä casting on mennyt pikkasen pieleen, kun iskä ja tyttären poikaystävä näyttävät saman ikäisiltä. Ja ehkä käsikirjoituskin on mennyt pikkasen pieleen, jos iskästä yritetään maalata kuvaa hyvänä isukkina ja samalla se on valmis uhraamaan oman lapsensa auttaakseen ylivoimaisia robotteja. Tai ehkä vika onkin minussa, mutta oli se vähän hassua kun pieni mies maasta rientää "auttamaan" julmetun kokoisia robotteja, jotka taistelevat vieläkin suurempia avaruuden möhkäleitä vastaan. Mitä se pieni mies siellä voi tehdä?

Ne autobotit olivat silti ihania. Sympaattisia. Hellytttäviä. Enemmän ihmismäisiä kuin leffan ihmiset.