Ystäväni Finnkino kertoo seuraavaa:
Snowpiercer
Snowpiercer (2013)Lajityyppi: Draama, toiminta, sci-fiLevittäjä: Oy Future Film AbOhjaaja: Joon-ho BongEnsi-ilta: 11.7.2014Kesto: 2h 06 minIkäraja: 16
Vuosi 2031. Epäonninen yritys keskeyttää ilmaston lämpeneminen johtaa uuteen jääkauteen. Ihmiskunnan viimeinen turvapaikka on junassa nimeltä Snowpiercer, joka kiertää ympäri maailmaa ikiliikkujamoottorinsa voimin.Kävin. Näin. Tulin hieman surulliseksi.
Jäistä maisemaa puhkovassa junassa noudatetaan tiukkaa luokkajakoa: köyhät kyykistelevät junan takaosassa rikkaiden ja etuoikeutettujen nauttiessa leveästä elämästä junan keulassa. Helvetti pääsee valloilleen, kun köyhempi osa nousee kapinaan…
Ennen kuin unohdan, kehun alkutekstejä. Liian usein elokuvat alkavat vauhdilla (suoraan asiaan ilman esileikkejä) ja krediitit hukkuvat liikkuviin kuviin. Tässä oli vain mustaa taustaa ja valkoista tekstiä. Silleen simppelisti. Sillä lailla, että tykkäsin. Ja sen takia harmitti tekstitys. Se kun lävähti siihen päälle isona, kirkkaana ja valkoisena. Eikö se voisi olla vähän pienempi ja neutraalimman värinen? Tai poissa kokonaan?
Multa oli kokonaan mennyt ohi (=noloa) se seikka, että elokuvan ikäraja oli 16. Olisi pitänyt tarkistaa. Olisin osannut varautua. Oli meinaan tälle empatiavässykälle yksi (tai kaksi) liian rankkaa kohtausta. Piti laittaa kädet silmille. Ja korville. Loppui kädet kesken. Väkivallan kestän "reiluina" tappeluina, mutta silloin kun jotain "rankaistaan", iskee ahdistus. Pitäisi päästä sen yli ja muistaa että kyse on vain fiktiosta. Mutta minä kärsin aina hahmon mukana. Vuodatan kyyneleitä (=noloa).
Menin elokuviin junan takia. Minä odotin ihanaa, hienoa, mahtavaa, kaunista, teknistä, uljasta junaa innolla. Ja odotin. Ja odotin. Sitä sai odottaa aika kauan, koska suurin osa elokuvasta vietettiin peräpäässä, jossa oli likaista ja ahdasta ja rumaa. Ja kun vihdoin päästiin katsomaan muita osia, olisin halunnut pysäyttää kuvan. Tai ainakin hidastaa tahtia.
Minun on hirveän vaikea päättää, että oliko tämä hyvä elokuva vai ei. Siinä oli paljon hyvää, liian paljon alleviivaavaa ja muutamia hienoja kohtauksia. Minua häiritsi se, että juna oli täynnä "lahnoja". Onttoja ihmisiä, jotka olivat tyytyneitä osaansa. Eivät tehneet mitään auttaakseen muita. Eivät yrittäneet. Olisin halunnut tietää, että miksi. Olisin halunnut ymmärtää. Oli myös hyvin vaikea ymmärtää, että miten noissa oloissa voivat asua 18 vuotta ja kapinoida vain kerran tai pari. Minua myös kiinnosti kovin moni tekninen asia junasta, mutta niitä ei selitetty. Ei tietenkään.
Tilda Swinton on ihana. Luulisi naisen jo kohta saavan kultaisen pystin. Tuo pääosatyyppi taas (Evans) näytti jossain lähikuvissa animoidulta. Aivan kuin pääosaa olisi näytellyt joku konsolipelisankari. Elokuvan lopun nyyhkykohtauksessa tämä mies alkoi jo haukotuttamaan. Huomasin miettiväni, että kuvan rajaus on pielessä. Että kameraa pitäisi siirtää hieman oikealle. Ja samalla mietin, että maskeeraajat olivat laittaneet liikaa violettia silmien alle. Voi olla, että kohtaus on tylsä silloin kun alan miettimään tällaisia.
Tuo Tildan hahmo muuten... se oli ihana. Koominen. Hauska. Ei lainkaan todesta otettava tai uskottava tuohon junaan.
Yksin elokuvissa käynnissä on se hyvä puoli, ettei tarvitse sovittaa aikatauluja kenenkään kanssa. Mutta viime aikoina on tehnyt mieli leffojen jälkeen pysäyttää kuka tahansa leffassa ollut ja alkaa kyselemään "miksi sitä ja miksi tätä". On iskenyt tarve jutella, kysellä ja pohtia. Se on vähän hankalaa yksin. Tässäkin lopussa jäi ilmaan leijumaan kaksi näkökulmaa tapahtumista. Olisiko pitänyt uskoa se jälkimmäinen (joka jätettiin vähän niin kuin totuudeksi) ja unohtaa se, että aiemmin varoitettiin kuuntelemasta tätä jälkimmäisen näkökulman esittäjää? Sitä ensimmäistä puoltaa niin moni yksityiskohta, että sen on pakko olla se oikea.
Menkäähän katsomaan :) Toin muuten teille trailerin. Se ehkä kertoo enemmän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti