Alunperin piti mennä katsomaan apinoita (Apinoiden planeetan vallankumous), mutta noista apinaleffoista on jäänyt vähän ikävä maku... Muutaman olen nähnyt ja ne ovat aina samanlaisia. Aina tapellaan ja riidellään. Toki tuon uudenkin käyn katsomassa (onhan se nyt jännää nähdä, että soditaanko taas vai onko jo keksitty jotain uutta), jos mitään mielenkiintoisempaa ei tule.
Tai mitä mä tässä selitän. Leffan vaihdoin toiseen puhtaasti (*huoh*) salin takia. Pitkään aikaan en ole päässyt Tennarin kakkossaliin ja kun näin salista kuvan oli pakko päästä. Iski ikävä. On se vaan ihana sali.
Finnkino kertoo seuraavaa:
Tähtiin kirjoitettu virhe
The Fault in Our Stars (2014)Lajityyppi: DraamaLevittäjä: SF Film Finland OyOhjaaja: Josh BoonePääosissa: Shailene Woodley, Ansel Elgort, Sam Trammell, Laura Dern, Willem Dafoe, Nat Wolff, Lotte VerbeekEnsi-ilta: 11.7.2014Kesto: 2h 07 minIkäraja: 12
"Olisi etuoikeus, jos sinä särkisit sydämeni."Pakko myöntää, että pidin tästä elokuvasta. Oletin että kankaalla istutaan sytostaattiletkut kädessä ja itketään syöpää ja epäreilua maailmaa. Mutta ei. Tämä oli sopivasti hauska ja rehellinen. Tykkäsin, vaikken draamasta välitäkään.
Hazel ja Gus ovat kaksi omalaatuista teiniä, joita yhdistää sarkastinen huumori, halveksunta kaikkea sovinnaista kohtaan ja rakkaus, joka heittää heidät – ja meidät – unohtumattomalle matkalle. Heidän suhteensa on sitäkin ihmeellisempi, kun tietää että he tapasivat ja rakastuivat syöpäsairaiden tukiryhmässä.
Tähtiin kirjoitettu virhe perustuu John Greenen romaaniin ja pohtii elämisen ja rakastamisen hauskuutta, jännittävyyttä ja traagisuutta.
Elokuvan pääosissa nähdään Shailene Woodley (The Descendants), Ansel Elgort (The Divergent), Sam Trammel (tv-sarja True Blood), Laura Dern ja Willem Dafoe. Elokuvan on ohjannut Josh Boone.
Alussa minulla oli vaikeuksia päästä tähän sisälle. Teiniangsti, syöpä ja kirkon järjestämä ryhmäterapia (hei, se tyyppi jopa kaivoi kitaran esiin...) saivat jo katselemaan kelloa. Mutta sitten vain imeydyin mukaan. Muistui mieleen miten hankalaa ja noloa ja vaikeaa oli puhua ihmisille. Ja on se vieläkin. Ei se helpotu kahdessakymmenessä vuodessa, mutta siihen turtuu eikä siitä enää niin välitä.
Shailene ja Ansel esittivät Divergentissä (Outolinnussa) siskoa ja veljeä. Nyt kesti hetken sulattaa se, että he olivat tässä leffassa nuoria rakastavaisia. Divergentistä näkyy muuten olevan kolme jatko-osaa(?) työn alla. Oho.
Yleensä minun on vaikeaa samaistua elokuvien päähenkilöihin. Nyt kuitenkin niin kävi. Enkä oikein tiedä miksi. Minulla ei ole ikinä ollut syöpää (mutta liian monella läheisellä on). Tuo Hazel teki ärsyttävän monia asioita juuri niin kuin minä. Käytti samoja tekosyitä. Suuttui samoista asioista. Perusteli asioita samoin. Se piteli puhelintaan jopa samoin kuin minä ja räpläsi sitä vähintään yhtä ahkerasti :) Mulla oli aikanaan samanlainen tukkakin.
Dafoe oli muuten hauska hahmo kirjailijana. Toi kivasti särmää koko elokuvaan. Hauskaa oli myös shamppanjafiilistelyt, nuorten keskustelut ja tekstarit.
Päätin ennen leffaa etten itke. Hienosti piti se päätös. Not. Eikä ollut mikään sievä pieni kyynel. Piti kaivaa nenäliina.
***
Leffojen alussa parasta ovat trailerit. Olin jo pelännyt, että "The Maze Runner" on joko mennyt multa kokonaan ohi (tai sitten olen vaan nähnyt siitä unta ja kuvitellut koko elokuvan), mutta nyt traileri näytettiin!! Eli se on tulossa. Uusi juttu mulle oli kuitenkin "What If". Kun pääsi yli harrypotter-tyypistä, vaikutti se... katsottavalta. Voivatko mies ja nainen olla ystäviä? Pelkkiä ystäviä? Trailer tosin antoi ymmärtää ettei se onnistu... Joku jossain sanoi (oliko se Anu/Niunau?) että uuden ystävän löytäminen on vähän kuin ihastumista. Niin se varmasti on.
^ Note to myself: nuo kaksi pitää käydä katsomassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti