#44 - Postimies Pate

Ärsyttävän harvassa ovat Finnkinon sallitut leffat. 7-elokuviin ei saa viedä 3-vuotiasta, joten sallittuja leffoja on odoteltu jo monta kuukautta. Posti-Pate ei kumpaakaan lasta erityisemmin kiinnostanut, mutta mentiin silti katsomaan. Näytettiin se kuitenkin mun lempisalissani.



Finnkino kertoo animaatiosta seuraavaa:

Postimies Pate (dub)

Postman Pat: The Movie (dub) (2014)

Lajityyppi: Animaatio

Levittäjä: SF Film Finland Oy

Ohjaaja: Mike Disa

Pääosissa: Ilkka Merivaara, Veikko Honkanen, Petrus Kähkönen, Antti L. J. Pääkkönen

Ensi-ilta: 8.8.2014

Kesto: 1h 22 min

Ikäraja: S 

Suomeksi puhuttu versio!

Postimies Pate pääsee seikkailemaan ensi kertaa myös valkokankaalle! Viherlaakson leppoisa, kaikkien rakastama postimies joutuu nyt kokonaan uuden haasteen eteen, joka on aivan muuta kuin tutut postipulmat – Pate osallistuu tv:n kykykisaan. Miten Patelle käy julkisuuden valokeilassa?

Postimies Pate (Postman Pat) on yli 30 vuotta vanha brittiläinen satuhahmo. Suomalaislapsille Pate on ollut tuttu jo vuodesta 1984, jolloin Ylen TV1 näytti ensimmäisen jakson Postimies Paten seikkailuja. Sittemmin Postimies Patea on nähty tv:ssä säännöllisesti ja julkaistu sekä VHS-kasetteina että DVD:einä. Erilaisia Postimies Pate DVD-julkaisuja on kertynyt jo 31 erilaista! Sittemmin Paten kulkuneuvo on vaihtunut autosta helikopteriin ja toteutustapa nukkeanimaatiosta tietokoneanimaatioon.

Parasta tässä oli pituus. Vajaa puolitoista tuntia ja se oli ohi. Lapset jaksoivat pysyä paikoillaan 40 minuuttia ja sitten alkoi kiipeily. Olin fiksu ja otin kuulosuojaimet kummallekin mukaan. Väittivät etteivät tarvitse niitä, mutta kun leffa alkoi, löivät kumpikin kädet korvilleen. Ja sitten ne kuulokkeet kelpasivat.

En yleensä lue arvosteluja ennen leffoja (siinä on hyvät ja tosi huonot puolensa). Tämän kohdalla useampi tuttu koki tarpeelliseksi valistaa minua lukemansa perusteella, että kyseessä on h u o n o elokuva. Enkä nyt kyllä menisi sitä kovin hyväksi väittämään.

Alku oli kiva. Tykkään lentävistä kamera-ajoista ja tässäkin sai lennellä koko Viherlaakson läpi. Hahmot olivat samoja tuttuja kuin telkkarissa, paitsi nyt ne oli animoitu. Eivät siis olleet enää nukkeja. Juoni oli helppo ja selkeä. Pahat tyypit olivat pahoja (Penni pelkäsi niitä) ja hyvät tyypit olivat tyhmiä. Tai ainakin yksinkertaisia, sinisilmäisiä ja hölmöjä.

Minulle jäi epäselväksi se, kenelle tämä oli suunnattu. Leffa oli dupattu suomeksi, mutta kaikki laulut olivat alkuperäisiä. Lapset eivät siis niistä mitään ymmärtäneet. Kirjeet, lehtileikkeet ja sellaiset olivat myös alkuperäiset, niitä ei oltu edes tekstitetty suomeksi. Katsojan piti osata lukea englantia... Se, että elokuvassa seikkaili Simon Cowell, vihjaa että tämä oli tarkoitettu vanhemmille. Ainakaan tämän talouden termiitit eivät kyseistä tyyppiä tunne. En siis oikein tiedä oliko tämä lapsille (eivät tykänneet) vai aikuisille (en tykännyt). Ehkä jonkun pitäisi opettaa tekijöille vähän markkinointia. Ekoja sääntöjä kun on, että jos kohderyhmä on liian laaja, ei tavoiteta ketään.

Ainiin. Tyypit käyttivät tässä animaatioissa tabletteja, joiden takapuolella oli päärynä, josta oli haukattu pala pois :)