#57 - Love & Engineering

Tunnustan. En ole ikinä käynyt Rakkautta&Anarkiaa-festareilla. Siis tätä ennen. Nytkin meinasi jäädä käymättä, mutta kun näin että Love & Engineering kuuluu ohjelmaan, oli pakko päästä. Tämän leffan (tai siis dokumentin) kerran jo missasin. Ja nytkin meinasi jäädä näkemättä, sillä se näytettiin juuri samana päivänä kun oli lasten sadonkorjuujuhlat. Mutta ehdin onneksi molempiin.



Finnkino kertoo elokuvasta seuraavaa:

Love & Engineering - Rakkauden insinöörit

Love & Engineering (2013)

Lajityyppi: Dokumentti, kotimainen

Levittäjä: Suomen Elokuvakontakti ry

Ohjaaja: Tonislav Hristov

Ensi-ilta: 9.5.2014

Kesto: 1h 25 min

Ikäraja: S 

DocPointin parhaan kotimaisen dokumenttielokuvan palkinnon voittanut Tonislav Hristovin ohjaus Love & Engineering saapuu elokuvateattereihin 09.05.2014. Ensimmäistä kertaa DocPointin historiassa festivaali yleisö pääsi äänestämään suosikkiaan Kotimaisen esityssarjan elokuvien joukosta ja Hristovin elokuvan rakkaudennälkäiset insinöörit vetosivat yleisöön palkinnon arvoisesti.

Diginörtit etsimässä rakkauden algoritmia. Voiko insinööri hakkeroida itselleen rakkauden?

Dokumenttielokuva insinööreistä ja naisista. Atanas, Suomessa asuva bulgarialainen insinööri, kehittää tieteellistä kaavaa, jonka avulla jopa insinöörimiehet pystyvät tapailemaan menestyksekkäästi naisia ja löytävät täydellisen rakkauden. Hän käyttää muutamaa muuta insinööriä koekaniineinaan; hän luennoi heille, antaa vinkkejä ja lähettää heidät kaupungille tapailemaan naisia. Onko meidän mahdollista elää elämämme rationaalisesti? Ovatko ihastuksen tai rakkauden säännöt tieteellisiä ja jos ne ovat, haluammeko me oikeasti edes tietää niitä?

Joudun aina epämukavuusalueelle, jos en saa itse valita paikkaani. Ja näissä festivaalilipuissa ei ole paikkanumeroa. Sali oli melkein täysi. Ja paikalla oli myös Hristov itse (ohjaaja).

Dokumentti kertoi siitä, miten änkyttävä insinööri yrittää opettaa muita insinöörejä lähestymään naisia. Jos Atanas on onnistunut löytämään naisen, on hällä varmasti olemassa jonkinlainen graalin malja asian suhteen. Tätä tietouttaan hän sitten jakaa neljälle muulle. Ja välissä tehdään tieteellisiä testejä. Koenaiset mm. sokkona haistelevat näitä miehiä, heidän silmien liikettään seurataan ja aivokäyriä luetaan. Välillä testataan oppeja käytännössä mm. pikatreffeillä ja laivalla. Atanas myös testasi minkälaisilla profiilikuvilla saa naiset kiinnostumaan deittipalveluissa. Tai tässä tapauksessa voisi sanoa, että hän testasi vinkkejä, jotka oudon toteutuksen takia eivät oikein lyöneet itseään läpi. Esimerkiksi Googlen toimiston logon edessä poseeraamalla ei naisten kiinnostusta saanut.

Minä olen insinööri ja nainen. Eikä minusta mies- ja naisinsinööreissä ole mitään eroa. Sen myönnän, että vieraita ihmisiä on vaikea lähestyä. Mutta siinä ei ole eroa onko se vieras ihminen mies vai nainen. Tai ehkä minä elän vain omassa kuplassani. Kuplassa, jossa sukupuolella ei ole väliä.

Elokuvan diginörtit naurattivat yleisöä. Ainakin suurinta osaa. Minun empatiani esti nauramisen vaikka oli siinä jotain koomista, että naisen iskemistä opetettiin "palomuurin hakkeroimisena".

Koska Hristov oli paikalla, pääsi yleisö kyselemään häneltä kaikenlaista. Nyt tiedän että dokumenttia alettiin tekemään jo 2010. Sitä kuvattiin parin päivän pätkissä, mutta vain noin kolme kertaa vuodessa. Dokkarissa oli alunperin enemmän tiedettä/tekniikkaa/numeroita, mutta ohjaaja päätti karsia niitä lopullisesta versiosta. Prosessin aikana ohjaaja itse (ja muutama muu työryhmästä) erosi. Alussa neljä päähenkilöä olivat kaikki samanarvoisia, mutta työn edetessä yhdestä näistä muodostui päähahmo. Ja elokuvan julistetta tehdessä hänen kuvansa oli tietenkin suurimpana, mikä kuulemma hieman harmitti muita insinöörejä.

Dokumentti ei kertonut mitä neljälle insinöörille kuuluu nyt. Mutta sitä kysyttiin. Ja ohjaaja kertoi. Näytöksessä oli myös yhden insinöörin sisko, joka paljasti mitä veljelle kuuluu.

Dokkari kertoi, että helpoin tapa ihastua/rakastua on etsiä täysin tuntematon henkilö, kertoi tämän kanssa toisilleen puolen tunnin ajan henkilökohtaisuuksia (salaisuuksia/noloja tunnustuksia) ja sitten puhumatta tuijottaa toisiaan silmiin neljän minuutin ajan. Kuulostaa varsin toimivalta.