#66 - Minuscule (Minisankarit)

Olen näköjään ihminen, joka syö sanansa leffojen suhteen. Tai ainakin lasten ja leffojen suhteen. Muistaakseni olen pari kertaa jo väittänyt etten vie lapsia vuosiin elokuviin. Mutta tänään vein. Ja tietoisesti. Tahdoin nähdä Minusculen. Ja tahdon kasvattaa lapsistani itselleni leffaseuraa.

Ja kun ulkona sataa ja olo on vielä vähän puolikuntoinen, leffa on aina loistava vaihtoehto :)



Finnkino kertoo seuraavaa:

Minisankarit - Ruohonjuuritasolla (2D)

Minuscule - La vallée des fourmis perdues (2D) (2013)

Lajityyppi: Seikkailu, animaatio

Levittäjä: Oy Future Film Ab

Ohjaaja: Hélène Giraud, Thomas Szabo

Ensi-ilta: 15.8.2014

Kesto: 1h 29 min

Ikäraja: 7 

Pienen metsäaukion rauha järkkyy, kun hätäisesti hylätyn eväsretken jäännökset sytyttävät sodan kahden muurahaisheimon välille. Pelissä on mittaamattoman arvokas aarre: peltilaatikollinen sokeria.

Rohkea nuori leppäkerttu löytää itsensä keskeltä taistelun tiimellystä. Hän ystävystyy Mandible-nimisen mustamuurahaisen kanssa ja auttaa tätä puolustamaan kekoaan punaisten muurahaisten hyökkäykseltä.

Minisankarit - Ruohonjuuritasolla (Minuscule - La vallée des fourmis perdues) perustuu ranskalaisten Hélène Giraudin ja Thomas Szabon tv-sarjaan Ruohonjuuritasolla. Minisankarit - Ruohonjuuritasolla on ainutlaatuinen yhdistelmä huippuluokan 3D-animaatiotekniikkaa, live action -kuvausta, oivaltavia äänitehosteita ja hauskaa, paikoin jännittävääkin tarinaa. Suloiset, mutta särmikkäät sankarit seikkailevat ranskalaisen luonnonpuiston huikaisevissa maisemissa.

Elokuva on toteutettu ekologisesti kestävällä tavalla. Tämän ötökkäseikkailun hiilijalanjälki on pikkuruinen.

Elokuvassa ei ole dialogia - minisankarit juttelevat omalla tavallaan.

Laalaa. Pessimisti ei pety. Tiesin, etten saisi katsoa leffaa rauhassa. Tiesin, että jompi kumpi lapsista kiipeää syliin ja jauhaa siinä sen puolitoista tuntia. Tiesin, että isompi väittää että häntä pelottaa vaikkei pelota. Tiesin, että jano yllättää molemmat kesken kaiken. Mutta salista ei poistuttu kesken leffan. Kumpikaan lapsista ei itkenyt tai aiheuttanut kohtausta leffassa. Kumpikaan ei tahtonut kotiin kesken leffan.

Minisankarit oli mukava elokuva. Ei mitenkään erityisen hienosti tehty (välillä ärsytti kun muurahaisilta puuttui varjot), muttei sitä huonoksikaan voi väittää. Hahmot olivat mukavia ja yllättävän ilmeikkäitä. Lapsetkin pysyivät rauhallisina kun kummallakin oli kuulosuojaimet päässä ja molemmat ihmettelivät vieressä istuvan pojan melskaamista (luojalla kiitos huonosti käyttäytyvistä vieraista lapsista). Se potki penkkejä, puhui koko ajan ääneen ja huuteli kommenttejaan. Äitinsä istui vieressä eikä sanonut mitään.

Minun pienet kullannuppuni arvostivat elokuvan huumoria. Etenkin pieraiseva leppäkerttu oli järisyttävän hauska. Ja vaikka en pienempää olisikaan vielä virallisesti saanut viedä tähän leffaan (pari kuukautta sinne tänne, mitä se haittaa?), nautti tyttö leffasta. Rehellisesti sanoen en ymmärrä kuka näitä ikärajoja keksii. Frozen esimerkiksi oli kymmenen kertaa tätä pelottavampi.

Mutta pääsin tämänkin leffan viimein näkemään. Tykkäsin siitä. Se oli jotenkin aito ja harmiton. Tämä taisi olla tämän vuoden ensimmäinen leffa, josta myös lapset tykkäsivät.