Napapiirin yli.

Ei varmaan ole yllätys, että ihminen joka pitää urheilusta ja talviurheilusta yhtä paljon kuin minä, ei ole koskaan ylittänyt napapiiriä. Mitä siellä pohjoisessa tällaiselle olisi?



Viime viikolla tein töiden puolesta pikaisen käynnin Leville. Jokainen pienten lasten äiti osaa arvata miten mukavaa on nukkua kaksi yötä rauhassa hotellihuoneessa. Ja jokainen fysiikan lait tunteva tietää miten vaikeaa on uskoa lentokoneen pysyvän ilmassa. Kotimatka vähän koetteli hermoja, sillä kone oli tunnin myöhässä kun odoteltiin, että sen moottoreita sulateltiin. Arvaatte varmaan mitä se teki sykkeelle. Alkoi jo paniikki nousta pintaan. Onneksi koneessa oli mukavaa seuraa ja jutellessa aika kului nopeasti.



Koska minulla ei ollut minkäänlaista ennakkokäsitystä Levistä, yllätyin. Paikka oli kuin pieni kylä Alpeilta. Kaikkialla oli tolkuttoman kaunista. Huomasin olevani turisti ja räpsin maisemakuvia puhelimella.



Suurin osa ajasta meni kokoustiloissa, mutta kyllä siitä pakkasestakin sai nauttia. Ainakin juostessa kokoustilojen välillä. Ja sitä pakkasta kyllä riitti. Yli kahdenkympin pakkaset tuntuivat kovilta nollakeliin tottuneelle. Päiväkin oli pohjoisessa yllättävän lyhyt, auringon noususta laskuun taisi olla vain 4-5 tuntia.

Pienempänä ihmettelin kun äitini sanoi nauttivansa aina kun saa syödä jonkun toisen laittamaa ruokaa. Nykyään ymmärrän sen paremmin kuin hyvin. Levillä tuli syötyä paljon.