Täkin tekoa.

Pitkin poikin pyörineet tilkut on ommeltu pitkiksi jonoiksi, silitetty saumat auki, tikattu saumavarat, pitkät jonot on yhdistetty yhdeksi isoksi palaksi, saumat taas silitetty auki ja tikattu kiinni. Ja koko juttu on vielä käynyt pesukoneessakin. Nyt se ryppyisenä odottaa seuraavaa inspiraation puuskaa että saisi taakseen vanua ja taustakankaan. Ne sentään on jo valmiina.

Ja koska minulla on tapana mennä asioissa reippaasti eteenpäin, ei tässäkään täkissä tule tilkkujen saumat kohtaamaan vaan kaikki on ihanasti miten sattuu :)

Ompelu oli välillä hankalaa kun eräs pieni ihminen halusi välttämättä syliin. Ja tästä on olemassa heilahtanutta todistusaiheistoakin. Ja nyt sitten mietin että miten onkin sattunut että expeditin ainoat sekaiset (ja rumat lokerot) on juuri kuvassa? Mutta pienen lapsen kanssa on pakko pitää tuollaisia "hätälokeroita", joihin tuupataan pöydältä turvaan kaikki neulatyynyt, sakset sun muut. Ja kyllä... tuo pieni käy niitä muuten pöydältä hakemassa. Pitää varmaan tunnustaa (mies ei tätä tiedä) että toissapäivänä katselin kun Penni juoksi olohuoneessa onnessaan musta langan pätkä kädessään. Kunnes tajusin että langan päässä roikkuu silmäneula. Auts.