keskiviikko 17. maaliskuuta 2010

Äiskän rakas sihteeri.

Taas tuli yksi keskeneräinen sivu valmiiksi. Pienellä naisella oli tapana nousta tonkimaan (eli arkistoimaan) työhuoneessa kaikkea mihin ylttyi. Ja jos hän jäi kiinni itse teosta, alkoi kahta kauheampi tonkiminen että ehtii varmasti tehdä tarpeeksi tuhoa ennen kuin hänet kiskotaan pois. Lopulta kaikki kalvot/paperit/tarra-arkit piti siirtää tulostimen alta pienten käsien ulottumattomiin.

Hassua tuossa pienen ihmisen kehityksessä oli se, että ensin tyttö oppi konttaamaan ja sitten vasta istumaan. Kontiltaan hän oppi nousemaan polvi-istuntaan ja siitä sitten vähitellen istumaan ihan pyllylleen. Kai se kuvaa pienen luonnettakin. Kova on meno... millään ei paikallaan istuisi.

5 kommenttia:

Riikka kirjoitti...

Aivan ihana sivu ja aihe! Värit miellyttää silmää ja oikeastaan ihan kaikki. Nam!

baula kirjoitti...

Tässä on jotain tosi kivaa, tykkään kovasti! Ihana kelmi ilme Pennillä..

lehtipollo kirjoitti...

Suloinen sivu! Kivat paperisuikaleet ja ompeleet.

Nelsson kirjoitti...

Kiitos :) Ompeleet on siirtokuvanauhaa.

kolmiolaake kirjoitti...

Ihana sivu! Kuten myös tätä edeltäneet sivut. :) Sun tyttö on kerrassaan hurmaava! Ja 1-vuotiaan kuvat on myös tosi upeita! Lahjakas kuvaajatuttu teillä. Jos itsellä on joskus lapsia, toivoisin löytäväni kuvaajan, joka ottaisi muutakin kuin niitä perinteisiä pönötyskuvia.

Kai täkinkin saa kehua, vaikka se on jo "kaukana" tästä postauksesta? Siitä on tulossa aivan mahtava! Laitathan kuvaa valmiista tekeleestä? Kiinnostaisi nähdä myös millainen takapuolesta tulee, kun tikkaa käsin...