Mietin äsken että mitä puuhasin vuosi sitten. Piti käydä vanhasta blogista vakoilemassa. Sieltä löytyi pieni nainen ja iso tutti. Miksei tänä keväänä ole missään lapsille näin ihania vihreän sävyjä? Kaikkialla hyppii silmille vaan kammottavat laivaston värit (pun-valk-sin) tai sitten ahdistavat vintage-tyyliset kukkamekot ja reikäneuleet. Tai sitten maatuskat ja muumit (molemmat on yökyök). Onneksi on muutavat värikkään paidat jo jemmassa ja jos ei muuta tule näkyviin, näytetään perityille (hempeille) vaatteille vähän värinappia.
Minun pahin syntini ovat keskeneräiset projektit. Eräs nukkekoti jäi kesken muuton ja lapsen tullessa kuvioihin. Sitä on tarkoitus jatkaa jossain vaiheessa. Sen jälkeen on keskeneräisten pinoon ilmestyneet sohvan tyynyt, lapsen tilkkutäkki ja nyt mummoneliöistä tehty torkkupeitto. Tuo viimeisin on muuten hyvällä mallilla. Pääteltyjä ja valmiita neliöitä on jo sellaiset 150 kappaletta ja viimeiset kaksi kerää ovat menossa. Sen jälkeen pääsen yhdistämään (*tässä pitää tuulettaa*). Nyt kuitenkin torkkupeittokin saa väistyä hetkeksi kun uutta projektia pukkaa. Pääsen aveccina vajaan kuukauden päästä illallistamaan tilaisuuteen, joka pidetään Kämpin Peilisalissa. Oih. Lapsi siis joutuu ensimmäistä kertaa moneksi tunniksi hoitoon ja tämä äiti tarvitsee jostain iltapuvun. Tai ehkä oikein vetävä "kokkarimekkokin" kelpaisi. Vajaa kuukausi on aikaa, joten kangaskauppa kutsuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti