lauantai 26. kesäkuuta 2010

Leikattiin ja liimattiin. Jatkoa.

Nuhanenä täältä toivottaa hyvää keskikesää kaikille!! Heti kun nukkuu maalla yhden yön ilman villasukkia iskee räkätauti.

Leikkailusta ja liimailusta vielä vähän (pakkohan sitä on hehkuttaa)... Minulla on täällä koneen vieressä aarre. Se on pieni ja vaaleanpunainen. Ja mies nauraa etten raaski käyttää sitä ikinä. Aarteen sain Omulilta. Ihanaa, vaaleanpunaista Dymonauhaa. Huippua!! Kiitos!!

Edellisestä postauksesta unohdin että ihanan Becky Higginsin mukana tapaamiseen tuli Beckyn äidin Project Life (tai tuo taisi olla Project 365). Ja kyllä se albumi oli ihana luonnossa. Olen entistä vakuuttuneempi siitä että alan tekemään jotain vastaavaa ensi vuonna. Tai tekisi mieli jo heti alkaa, mutta olisi kivempaa että albumit menisivät järkevästi vuosittain... Ja nyt olisi puoli vuotta aikaa keksiä miten tuon albumin tulen toteuttamaan...

* tässä välissä lapsi kiipesi ruokatilan pöydälle leikkimään saksilla... ja kiikutti lipaston laatikkoon viikatut pienet vaatteet olohuoneeseen... ja tyhjensi keittiön alakaappeja.

Tässä vielä kuva meidän pöydästä. Kolmas pöytäseuralainen onnistui välttelemään kameraa.

Välillä syötiin pizzaa.

Olisi pitänyt olla tapahtumassa reippaampi ja kiertää enemmän ihmettelemässä ja katselemassa. Mutta jotenkin sitä vaan ei uskaltanut mennä häiritsemään muita. Ehkä sitten seuraavalla kerralla, ekalla kerralla on sallittua vaan ihmetellä. Eiks niin?

3 kommenttia:

omuli kirjoitti...

Ei siitä Dymonauhasta ole paljon iloa, jos et sitä käytä... Anna mennä vaan!

Marzuli kirjoitti...

Mullekin jäi muhimaan ajatus tuosta Project Life albumista. Ihan toteutuskelpoinen idea :)

kioto kirjoitti...

MÄkin haluan vaaleanpunaista dymonauhaa. Voi ihanuus!