Minulla oli tarkoituksena kasata Project Lifeä melkein reaaliajassa. Hehheh. Pimeys, ahdistus, taudit, väsymys ja arki ovat sanoneet oman sanansa tuohon projektiin. Ja vaikka muutama viikko onkin melkein valmiina, en halua niitä sieltä väliltä vilautella, haluan saada sen kansilehden valmiiksi ensin. Kunhan keksin mitä siihen tarinoin.
Näiden ekojen viikkojen aikana olen kuitenkin huomannut, että minulla on oma kaava tuon albumin kasaamiseen. Melkein joka päivä tulee otettua niitä kuvia. Muutamana päivänä kuvat ovat jääneet, mutta silloin olen napannut kuvan edelliseltä tai seuraavalta päivältä. Sellaisen yleisen kuvan - näkymän ikkunasta tms. Ja koska kuvia tulee purettua sihteellisen usein koneelle, päätyvät ne myös ensimmäisenä albumiin.
Silti kuvienkin kanssa on hankaluutta. Niitä kun tulee otettua kahdella kameralla sekä puhelimella, on niiden siirtäminen ja valitseminen silti pieni urakka. Ja pimeyden takia kaikkia kuvia on pitänyt käsitellä. Se on kuitenkin pientä ja mielihyvä on valtava kun kuvat saa tulostettua, reunat pyöristettyä ja lopulta saa sujauttaa kuvat taskuunsa. 
Se vaikeampi juttu onkin tarinointi. Aluksi kirjoitin käsin, jolloin koko homma meinasi tyssätä siihen. Sitten keksin että voin kerran viikossa kuroa aina viikon umpeen keräilemällä tarinaa Facebook-statuksista. Kopioin ja muokkailen niitä ja tulostan niille korteille. Ja kortit taas vaan sujahtaa taskuihinsa.
Hankalin homma onkin sitten se viimeistely. Päätin että koska nyt on käytössä päivämääräleima, leimaan tarinoihin päivät. Ja se on inhottavaa. Tällä hetkellä olen leimannut vaan kerran. Silloinkin urakalla muutaman viikon päivät. Musteen kanssa leikkiminen vaan on jotenkin niin sotkuista ettei sitä viitsi useammin tehdä...Kun pari viikkoa on aina kasassa, laitan taskujen kuvat ja tarina kaksipuoleisella teipillä toisiinsa kiinni niin pysyvät paikoillaan.
Vielä kun keksisi mitä niille viikkokorteille tekisi. Että miten sen viikon niihin kirjoittaisi... Ja että miten niitä setin nuoli ja numerotarroja käyttäisi... eihän niitä tarvi käyttää ollenkaan, mutta miksi ne jättäisi käyttämättä.
Hiljaa hyvä tulee :) Joko teille muille PL-ihmisille on kehittynyt rutiini albumin kasaamiseen?
7 kommenttia:
Mun rutiiniksi on tullut kasata sitä aina lauantai aamupäivisin.. Printteri hurauttaa kuvat ulos ja eikun kasaamaan. Ja sitten sun iltana loppuun. Ainakin toistaiseksi.
Koristelu hoituu kaivamalla kätköistä kaikenlaista ihmesälää ;)
Mulla ei ole PLifeä mutta diginä teen koneelle A4 koossa. Kuvia kun on omassa ja miehen puhelimessa ja sitten järkkärissä, niin joskus meinaa mennä hemmo purkaessa ja etsiessä. Digi sopii mulle paremmin kuin paperi versio. Ei tarvi tulostaa vielä :)
Mä olen pyrkinyt aina viikonlopun aikana koostamaan sen viikon aukeaman suunnilleen valmiiksi, ettei jää roikkumaan. Kokoan aukeamat viikkokokonaisuuksina, eli joka päivältä ei väkisin tarvitse olla kuvaa ja tekstiä vaan valitsen mukaan viikon mieleisimmät kuvat ja jutut. Oon kyllä ihan innoissani tästä projektista :)
Semmoista oon muuten ihmetellyt, että miksi ihmeessä niissä numerotarroissa on numerot 1-10, eikö nolla ois päivämäärien ja viikkonumeroiden kannalta tärkeämpi kuin kymppi...
mulla on moleskinen ihana 10.5 X 6,5 cm kokoinenpäivyri, jossa on yksi sivu yhtä päivää kohden, ja kirjoitan siihen muistiinpanoja. lisäksi yritän ottaa paljon kuvia. en kuitenkaan pakonomaisesti päivittäin. tarkoituksena olisi kasata albumia kuukausi kerrallaan, kun viikko tuntuu minusta niin lyhyeltä ajalta. mutta katsotaan, miten tässä nyt käy ;)
Mä olen kirjoittanut joka ilta sen lapun valmiiksi. Kuvia olen ottanut kahdella kameralla ja kännykällä, ja kasaan ne kuun lopussa yhteen Tammikuu 2011-kansioon niin, että 1. päivän kuva on tallennettu tiedostonimellä 1 ja niin edelleen. Kun Ifolor mainostaa seuraavan kerran kymppikuvat -50% niin naputtelen menemään.
Minulle lappujen kirjoittaminen on mukavaa ja vaivatonta, kuvat vaikeampi. Ajattelin, että jos alan niitä itse tulostamaan ja yritän kuvien kanssa pysyä reaaliajassa niin hommasta menee maku. Lisäksi kun kuvatiedostosta näkee sen päivämäärän milloin otettu niin se on helpompaa. Siksi päädyin tämmöiseen systeemiin.
Mäkin ihmettelin niitä numerotarroja, mutta päättelin että ajatus on ollut yhdistää kuva ja siihen liittyvä numerolappu toisiinsa, nuolia voi käyttää samoin. Minusta ne pyöreämuotoiset tarrat on vaikeita. Leimasin sen sijaan on ihana. Leimaan tarinalappuihin päivämäärän.
Kummasti se tapa alkaa muokaantumaan.. kerään 1-1,5 vko kerralla kuvia ja teen tarramuistilapuille JOKA Päivä päiväyksen ja parilla sanalla sen päivän JUTTU! Liimaan nämä tarrapalut kansioon päivien kohdalle ja kun kuvia siirrän koneelle, niin tallennan kuvat omaan PL kansioon, jossa päivämäärällä tallennan ne sinne - sitten kun on koonti päivä (joku sopiva vapastaan tuleva vapaapäivä - jolloin ei kiire mihinkään) alan kokoamaan kansiota ja tulostelen kuvia tai teetän - molempia keinoja tule käyttämään.
Ekat kuvat teetin ja osista kuvista tuli liian isoja. JOten siksi tulen tekemään kehittämistä että tulostamista jatkossa.
Minullakin tökki tuo käsin kirjoittaminen ja juuri ajattelins amaa kun tänään illalla olisi tarkoitus kerätä nuo seuraavat päivät, että koneella tulee jatkossa varmaan tehtyä tekstiä myös...
Yllättävän "helpoksi" ja vaivavttomaksi tämän tekeminen tuntuu.. vaikka lähdinkin perässä projektiin...
kansilehti on mulla kanssa kesken... etsin joku kerta kun on aikaa sopivat kuvat siihen - tiedän jo millainen siitä oikeesti tulee... toteutus kaipaa vain aikaa! Olen asettanut tavoitteeksi tuon intohimona skräppäys!
Niitä numerotarrojahan ei ole ennen ollut, tulivat vähän kuin "extrana". Niiden tarkoitus ei ole osoittaa päivämäärää tai kuukautta (toki niitä voi käyttää miten tykkää!) vaan yhdistää vaikkapa kuva ja teksti toisiinsa. Jos on vaikka erilisessä letter-taskussa iso tulostettu kuva, sinne voi lätkäistä alakulmaan pienen numerotarran ja sitten samaa väriä olevan viikonpäivätarran vastaavaan tarinakorttiin. Tai samanlaisen numeron, miten nyt sitten haluaakin. Itse laitoin yhden numerotarran vastaavan päivämäärän kohdalle (esim. 8. pv, = numerotarra kahdeksan).
Itse kasailen tuota lähinnä viikonloppuisin, vaikka kuvia saatan tulostaa pitkin viikkoa. Juuri nyt hieman jäljessä, mutta kun kuvat on otettu ajallaan niin oikeastaan haittaa mitään, niistä kun muistaa mitä aikoi kirjoittaa, ELLEI sitten fiksusti kirjoittanut muistiinpanoja (kuten ainakin itsellä aikomus oli). Tai kirjoittanut suoraan niihin kortteihin, niinhän se helpointa olisi.
Tekstit kirjoitan käsin ja koneella, miten milloinkin huvittaa.
Tärkeintä kai olisi muistaa se stressittömyys. Mitä väliä jos joltakin päivältä ei ole mitään ja joltakin päivältä on kaksi kuvaa? Kokonaisuus ratkaisee ja kukin tekee niin kuin tykkää! :)
(PS. Saako bloggerissa kommentointia toimimaan ilman näitä pop up -ikkunoita ja sanavahvistuksia?)
Lähetä kommentti