Tarinaa parin kuukauden takaa.

Huomasin äsken että puhelimeen on jäänyt alla oleva luonnos. Samantien ratkesi se ongelma, että mitä kirjoitan keskeneräiseen leiskaan, jossa on Liljan 8kk kuva.

- - - - -
Meillä asuu 8-kuinen pieni tyttö. Vauva. Sylissä pitäisi olla jatkuvasti. Kun pienet kädet löytävät jotain mielenkiintoista, unohtuu äiti samantien. Jos äiti mokoma kuitenkin tulee näköpiiriin, alkaa itku samantien. Ihan kuin tyttö muistaisi vasta sitten ettei olekaan äitinsä sylissä.

Tällä pienellä tytöllä on kahdeksan hammasta. Niitä on tehty hartaudella. Pieni käkikello kun on kukkunut hampaitaan pahimmillaan tunnin välein läpi yön.

Lillukka istuu hienosti, ei horju ei heilu. Ryömiminenkin on hanskassa. Tarpeen tullen mennään kovaa. Jos pienen silmiin osuu kylpyhuoneen metallinen viemäriritilä, on vauhti melkoinen. Tämän pienen harakan mielestä kaikki kiiltävä on ihanaa. Myös kaikki sopivasti pehmeä ja osittain kylmän metallinen on mieleen. Tällaisia ovat kaukosäätimet, digikamerat ja jatkojohdot. Sähköjohtoihin on mukava upottaa pieniä hampaita ja kipeitä ikeniä. Purulelut ovat tylsiä. Seuraavia hampaita varten käyn ostamassa Liljalle metrin sähköjohtoa. Järsiköön sitä.

- Posted using BlogPress from my iPhone