#9 - The Wolf of the Wall Street

Se oli leffapäivä. Sain kammettua itseni elokuviin ja näin vihdoin kaikkien ylistämän elokuvan.

Tunnustan taas ennakkoluuloni. Tiesin leffan kertovan meklarin elämästä (naisia, viinaa, huumeita, rahaa jne), tiesin sen kestävän kolme tuntia ja tiesin pääosassa olevan yhden ilmeen ja yhden kampauksen miehen Leonardon. Ennakkoluulot kampesivat vastaan. Jostain syystä pelkäsin sieltä olevan tulossa jotain Titanicin ja Great Gatsbyn tapaista. Leffa kuitenkin oli ehdolla niin monessa kategoriassa, joten pakkohan se oli mennä katsomaan.



Finnkino kertoo leffasta seuraavaa:

The Wolf of Wall Street

The Wolf of Wall Street (2013)

Lajityyppi: Draama, elämäkerta, rikoselokuva

Levittäjä: Finnkinon teatterilevitys

Ohjaaja: Martin Scorsese

Pääosissa: Leonardo DiCaprio, Matthew McConaughey, Jonah Hill, Jon Bernthal, Jon Favreau, Kyle Chandler, Christine Ebersole, P.J. Byrne

Ensi-ilta: 3.1.2014

Kesto: 2h 59 min

Ikäraja: 16 

Ohjaaja Martin Scorsesen elokuva The Wolf of Wall Street perustuu tositarinaan newyorkilaisesta pörssimeklarista Jordan Belfortista (Leonardo DiCaprio). Belfortin amerikkalainen unelma lähti käyntiin 80-luvulla senttiosakkeista, joiden kautta hän siirtyi pörssilistautumisten ja korruption ahneeseen maailmaan. Belfort saavutti huikeaa menestystä ja vaurautta jo parikymppisenä johtaessaan Stratton Oakmont -pankkiirifirmaansa. Samalla hän ansaitsi lempinimensä ”the wolf of Wall Street” – Wall Streetin susi.

Rahaa, valtaa, naisia ja huumeita. Houkutuksia oli jatkuvasti tarjolla, ja viranomaisten uhasta ei tarvinnut välittää. Vaatimattomuus oli Jordanin ja hänen susilaumansa mielestä täysin yliarvostettua, ja heille ei riittänyt mikään.

Tämä oli varmaan jo neljäs Scorsesen ja DiCaprion yhteinen leffa. Scorsese näkee varmaan Leossa jotain, mitä minä en näe. Leffa alkoi ihan kivasti ja Matthew oli loistava Hannana (kuten on kaikessa). Ja mietin loppu leffan ajan miten paljon parempi olisi lopputulos ollut, jos pääosassa olisi ollut McConaughey.

Elokuva oli ihan hauska. Se sisälsi paljon epäkorrektia huumoria, hyvin paljon kauniita alastomia naisia ja liikaa rumia miehiä. Huumeita, viinaa ja naisia vedettiin jatkuvasti.

Silti se oli... tylsä. Kaikkien kehujen jälkeen, olin (hölmönä) odottanut siltä jotain enemmän. Toisaalta taas, se oli elämänkerta. Ne usein ovat tylsiä. Vaikka niihin lisäisi alastomia naisia, huumeita, viinaa ja rahaa.

Jos nyt olen ihan rehellinen, niin en ymmärrä näitä Oscar-ehdokkuuksia. Miksi ihmeessä Jonah pitäisi tästä palkita? Entä Leonardo-näyttelen-joka-leffassa-samoin-DiCaprio? Enkä oikein sitä parhaan leffankaan ehdokkuutta ymmärrä. Olihan tämä hauska ja huolella tehty. Se oli myös ennalta-arvattava, yllätyksetön, puuduttava ja jotenkin tasapaksu. Siitä puuttui rytmi. Hyvän elokuvan pitäisi tehdä vaikutus. Tämä elokuva ei saanut itkemään eikä ahdistumaan. Siinä ei ollut myöskään mitään, mikä olisi saanut kiemurtelemaan penkillä jännityksestä tai peittämään silmät pelosta. Se sai vaan vilkuilemaan kelloa.