keskiviikko 16. huhtikuuta 2014

#25 - The Grand Budapest Hotel

Wes Anderson on taiteilija. Hänen työnsä tekevät aina vaikutuksen. Ne ovat omanlaisiaan.

Kun näin ensimmäisen kerran The Grand Budapest Hotelin trailerin, olin myyty. Olen koko viikon yrittänyt saada lippuja tähän leffaan. Jostain syystä sitä näytetään Tennispalatsin salissa 6 (pieni sali näin suurelle leffalle) ja näytökset ovat aina täynnä. Parina iltana en saanut sinne varattua lippuja. Nyt vihdoin sain. Ja sali oli aivan täysi. Ei ainuttakaan tyhjää paikkaa.



Finnkino kertoo seuraavaa:
The Grand Budapest Hotel
The Grand Budapest Hotel (2014)
Lajityyppi: Komedia, draama
Levittäjä: SF Film Finland Oy
Ensi-ilta: 11.4.2014
Kesto: 1h 41 min
Ikäraja: 12 
The Grand Budapest Hotel kertoo sotienvälisen Euroopan kuuluisasta hotellista ja sen legendaarisen vastaanottovirkailija Gustave H:n (Ralph Fiennes) ja hänen suojattinsa ja luottoystävänsä Zero Moustafan (Toni Revolori) seikkailuista. Tarinassa on mukana mm. murha, mittaamattoman arvokkaan renessanssimaalauksen ryöstö ja kamppailu suunnattomasta perheomaisuudesta – kaikki tämä kuohuvan mantereen (enemmän tai vähemmän) historiallisia tapahtumia vasten peilattuina.
Ystävät rakkaat. Jos aiotte tänä vuonna mennä vain kerran elokuviin, menkää nyt. The Grand Budabest Hotel oli jotain uskomattoman ihanaa. En oikein edes tiedä miten tätä kehuisin. Se oli kuin karkkia. Se oli hassu, hauska, herkkä, hölmö, tökerö, röyhkeä, upea, kaunis, hillitön ja nerokas. Se oli hyvin persoonallinen. Se saa kasvoille ikihymyn. Tai ainakin minua hymyilyttää vieläkin. Tämä oli hyvänmielen elokuva. Pieni pako todellisuudesta.

Leffa muuten vilisi tähtiä. Pienimmissäkin rooleissa oli tuttuja kasvoja.

Kohtaukset olivat kauniita. Kaikki oli rakennettu ja tehty niin... hienosti. Tarina oli hauska. Hahmot olivat hullunkurisen hellyyttäviä. En minä nyt osaa kehua tätä tarpeeksi... Jossain vaiheessa elokuvaa havahduin siihen että kuvasuhde oli muuttunut 3:4:ään. Sitten se vaihtui taas. Osa kohtauksista muuten tuntui tekevän kunniaa tietyille elokuville. Yksi vuoristomäenlaskukohtaus oli kuin suoraan vanhasta James Bondista.

Dialogi oli omituinen sekotelma runoa ja erikoisia lauserakenteita. Tässä elokuvassa oli niin paljon nähtävää, kuultavaa ja koettavaa, että voin vannoa että minulta meni puolet ohi. Tämä on pakko mennä katsomaan uudestaan.
Zero: What happened?
M. Gustave: What happened, my dear Zero, is I beat the living shit out of a sniveling little runt called Pinky Bandinski. You should take a long look at his ugly mug this morning. He's actually become a dear friend.
Luulen, että tämä on tämän vuoden paras elokuva.
Dmitri: This man is a ruthless adventurer and a con artist who preys on mentally feeble, sick old ladies! And he probably fucks them, too!
M. Gustave: I go to bed with all my friends.
[Dmitri punches M. Gustave, Zero punches Dmitri, Jopling punches Zero]

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Tämä oli paras elokuva moneen, moneen vuoteen! Kävin itse viikonloppuna katsomassa sen, ilman mitään ennakkotietoja tai -odotuksia, ja olin aivan myyty. Ällikällä lyöty. Vautsi mikä leffa. :)

Mari kirjoitti...

Itsekin tykkäsin tästä leffasta todella paljon! Nerokasta huumoria ja tilannekomiikkaa. Kokonaisuus oli jotenkin rönsyilevä, mutta hyvällä tavalla. Minä kävin katsomassa elokuvan heti sen ilmestymispäivänä iltapäivänäytöksessä Oulussa, silloin ei salissa ollut kuin kourallinen ihmisiä.

Nelsson kirjoitti...

Mäkin olen valmis väittämään että tää oli paras leffa moneen vuoteen.