maanantai 2. kesäkuuta 2014

#34 - Maleficient

Leffassa kävin taas. Tai no oikeasti viime viikolla, mutten ole ehtinyt kirjoittaa tästä. Ihan vaan varastoon kävin. Tästä viikosta kun näyttää tulevan nollaviikko (eka tänä vuonna) leffojen suhteen... Tällä määrällä (34) ei tarttisi käydä kesälomallakaan leffassa ja silti pysyisin tavoitteessa (52 vuodessa, yksi viikossa). Mutta siihen leffaan...



Finnkino kertoo elokuvasta näin:
Maleficent - Pahatar 3D
Maleficent 3D (2014)
Lajityyppi: Draama, toiminta, seikkailu, 3D
Levittäjä: Walt Disney Studios Motion Pictures AB
Ensi-ilta: 28.5.2014
Kesto: 1h 37 min
Ikäraja: 12 
Disneyn ”Pahatar” on ennen kertomaton tarina Disneyn perinteisimmästä konnasta, joka tuli tunnetuksi vuoden 1959 klassikosta ”Prinsessa Ruusunen”. Pahatar on nuori nainen, joka elää idyllistä elämää rauhanomaisessa kuningaskunnassa metsän keskellä, kunnes eräänä päivänä vieras armeija uhkaa maan rauhaa. Pahatar puolustaa kuningaskuntaa urhoollisesti, mutta joutuu petoksen uhriksi, ja hänen puhdas sydämensä muuttuu kovaksi kuin kivi. Kosto mielessään Pahatar ryhtyy lopulliseen taisteluun valloittajakuninkaan seuraajaa vastaan ja langettaa kirouksen tämän vastasyntyneen tyttären, Auroran, ylle. Lapsen kasvaessa Pahatar tajuaa, että Auroralla on avain rauhaan kuningaskunnassa – ja samalla kenties myös avain Pahattaren todelliseen onneen.

Pahattaren roolissa nähdään Angelina Jolie ja muissa rooleissa esiintyvät mm. Sharlto Copley, Elle Fanning ja Sam Riley.
Pienenä jo ihailin Pahatarta. Se oli niin kaunis ja vaikuttava. Tahdoin tietää miksi se oli niin ilkeä, mutta Disneyn satu ei sitä kertonut. Sitten myöhemmin selvisi miten satu alunperin menee (tai alkuperiä nyt taitaa olla yhtä monta kuin kertojaakin) ja Maleficient sai kaiken sympatian.

Angelina Jolie on julkisuuden hahmona etäisen viileä.  En hänestä erityisemmin pidä, mutta hän valitsee roolinsa hienosti. Hän esittää aina jonkinlaista vahvaa naista. En edes muista onko hän jossain leffassa ollut puhtaasti typeränä kaunistuksena...?

Olen tänä vuonna valittanut jo monta kertaa sitä, ettei elokuvissa ole naisrooleja. Tai on, mutta melkein kaikki ovat sivuosia. Tai sitten sellaisia löysiä ja saamattomia tyyppejä. X-Menin Mystikkokin oli jotenkin... äkäinen, jääräpäinen ja lapsellinen. Elokuvista on puuttuneet sellaiset naishahmot, joita voi ihailla. No nyt sellainen tuli. Tosin samalla leffa vähän lyttäsi miehiä... ehkä? Tässä miehet pettivät ja satuttivat. Tai sitten olivat muuten vaan sivurooleissa. Tai no Diaval oli poikkeus. Mutta hänkin vain sivuosassa ja käskytettävänä.

Aivan elokuvan alussa minua ärsytti se, että Maleficentillä (lapsena jo) oli räikeän punaiset huulet. Ne eivät ole luonnolliset. Mutta sitten siihen tottui.

Muutamassa kohdassa elokuva oli tahtomattaan hauska. Oli jotenkin koomista kun Pahatar järkyttävän kokoiset sarvet päässään kertoi, ettei hänellä ole vanhempia. No shit? Jos syntyy tuollaiset torvet päässään, äiti kyllä on entinen jo synnytyksessä.

Tässä Ruususen sadussa minua edelleen kummastuttaa se, miksi vanhemmat lähettäisivät lapsen pois kuudeksitoista vuodeksi? Se itsessään on jo kamala rangaistus. Jos kirous tulee toteen kuudennentoista syntymäpäivän iltana, pitäisivät lapsen luonaan ja kasvattaisivat, rakastaisivat. Ja jos se pitää turvaan lähettää, tekisivät sen sitten lähempänä synttäribileitä.

Oli muuten liikuttavaa että Jolien oma tyttö Vivienne näytteli pientä Auroraa. AJ:n silmissä oli suurta hellyyttä siinä kohtauksessa. Johtuiko omasta tyttärestä vai näyttelijän taidoista?

Pidin elokuvasta. Siinä oli sopivasti kaikkea. Ja se oli sopivan "napakka". Kaikki turhat venytykset oli jätetty pois. Tämän näytän lapsilleni heti kun ovat tarpeeksi vanhoja.

Ei kommentteja: