Oho, mä luin kirjan.

Luin ennen kirjoja. Ihan reippaastikin. Sitten se jäi. (Tai toki tänäänkin olen lukenut pari kirjaa, mutta lastenkirjoja ei lasketa.)

Vuosi sitten kesällä ostin Mma Ramotswe -sarjan kaksi uusinta pokkaria ja julistin yhdeksi kesäloman kolmesta tavoitteesta kirjan lukemisen. Urakka näytti ensin mahdottomalta. Kunnes sitten pääsin käymään maalta kaupungissa ihan yksin ja junalla. Yhteen suuntaan matka kesti 2,5h ja paluumatkalla oli kirja luettu. Toinen pokkareista jäi lukematta, joten viikko sitten tein samaisen junamatkan hammaslääkäriin. Nyt on Mma Ramotswen tutkimuksia luettu jo 11 osaa. Osan nro 12 hain muuten maanantaina Akateemisesta. Pitäisikö se säästää ensi kesään (hehe) vai lukea saman tien?

Mma Ramotswen pariin päädyin vahingossa. Jostain luin tästä suositusta sarjasta, jossa perinteisen ruumiinrakenteen omaava (lue: lihava) nainen perustaa etsivätoimiston ja selvittää ihmisten ongelmia ROOIBOSTA välillä lipittäen. Luin ensimmäisen osan ja tykästyin kovasti yksinkertaiseen elämään. Ostin toisen kirjan. Ja kolmannen ja neljännen. Ahmin niitä sitä mukaan kun ilmestyivät.

Nämä Mma Ramotswet kannattaa lukea kronologisessa järjestyksessä, sillä kirjoissa tapahtuu muutakin kuin rikosten sun muiden selvittelyä. Ja jos ne lukee väärässä järjestyksessä... missaa monta juttua. Tai sitten spoilaa itseltään jotain.

Tämä nyt lukemani - Harhapolkuja savannilla - oli yllättävän kevyt noin niin kuin etsivätoimiston kantilta (olisiko ollut kaksi tapausta) ja keskittyi enemmän Mma Makutsin (apulaisetsivä/sihteeri) ongelmiin sulhasensa tädin kanssa. Eikö kuulostakin mielenkiintoiselta? Hehe. Tämä on juuri näissä kirjoissa parasta. Ne eivät ole monimutkaisia. Niitä lukiessa voi lipittää omaa kupillistaan rooibosta ja antaa pään tyhjentyä. Tässä osassa Precious selvittää kuka on se ystävällinen safariopas, jolle rikas amerikkalainen testamenttasi rahaa. Ja siinä sivussa selvittää Mma myös ystävänsä epäilyksiä pettävästä aviomiehestä. Ja välillä puhutaan tietenkin autoista ja kengistä.