Helmikuun leffat (2015).

Mitäs jos en pihtaakaan leffoja kuun loppuun? Mitäs jos päivitän listaa sitä mukaa kun ehdin?

	Wild - Villi vaellus Wild (2014) Lajityyppi: Draama, elämäkerta Levittäjä: SF Film Finland Oy Ohjaaja: Jean-Marc Vallée Pääosissa: Reese Witherspoon, Laura Dern, Thomas Sadoski, Michiel Huisman, Gaby Hoffmann Ensi-ilta: 30.1.2015 Kesto: 1h 54 min Ikäraja: 12
	Villi. Ei ehkä. Tämä oli kovin siisti. Määrittelemättömän ikäinen nainen patikoi paikasta A paikkaan B ja samalla miettii mennyttä.
	Nouseva Jupiter 3D Jupiter Ascending 3D (2015) Lajityyppi: Toiminta, seikkailu, sci-fi, 3D Levittäjä: SF Film Finland Oy Ohjaaja: Andy Wachowski, Lana Wachowski Pääosissa: Mila Kunis, Channing Tatum, Sean Bean, Eddie Redmayne, Douglas Booth Ensi-ilta: 6.2.2015 Kesto: 2h 08 min Ikäraja: 12
	Vaikka päätin, etten kirjoita tänä vuonna elokuvista kovin pitkästi, joudun tekemään nyt poikkeuksen Nousevan Jupiterin takia. Ja kriitikoiden takia. Ja ennakkoluulojen takia. Ja sen takia (tämä ärsyttää minua suuresti), että ihmiset eivät enää mene elokuviin "avoimin mielin". Käsittämättömän moni on altistanut ajatuksensa jonkun muun mielipiteelle aiheesta. Minä haluan elää siinä vanhanaikaisessa uskossa, että taiteen kokeminen on aina henkilökohtainen asia. Ihmismieleen on kuitenkin niin helppo vaikuttaa. Ja moni antaa vaikuttaa itseensä. Ja jos uuden asian edessä ilmoittaa, että "tämä on kuulemma paska", vaikuttaa se aika varmasti kokemukseen.  Mutta Jupiter... Jos lyhyesti kerron ensin sen, että hymyilin koko elokuvan ajan. Ja sen jälkeenkään ei hymy hyytynyt. Pidin leffasta. Koska kaikki vaikuttaa kaikkeen, en pysty rehellisesti sanomaan johtuiko se ainoastaan elokuvasta. Voi olla että syy oli siinä, että tämä oli vuoden kymmenes elokuva, mutta vasta ensimmäinen lempigenreeni kuuluva. Jos tämän olisi nähnyt kymmenen scifi-leffan joukossa, ei se ehkä olisikaan tuntunut niin hyvältä. Mutta kun sen näki pettymyksiä aiheuttaneiden surullisten, synkkien ja ahdistavien draamaelokuvien joukossa, teki tämän näkeminen minut onnelliseksi. Elokuvista pitämiseen vaikuttaa aina myös seura. Ja ympäristö. Tiettyjen ihmisten ympärillä on positiivinen kenttä, jolloin kaikki asiat ovat paremmin. Myös elokuvasalit vaikuttavat. En uskalla edes ajatella mitä Tennispalatsin kakkos- tai kolmossalit olisivat tälle elokuvalle tehneet.  Ennen taiteilijoilla oli vapaus tehdä taidettaan rauhassa. Ja kun se oli valmis, esiteltiin se yleisölle. Kaikkeen taiteeseen liittyy kuitenkin nykyään raha. Pitää olla rahoitusta ja sponsoreita. Kaikki maksaa. Siispä kaikki on yllättävän avointa ja julkista. Ja kaikki vaikuttaa tässäkin kaikkeen. Elokuvia kritisoidaan jo niiden tuotantoprosessin aikana. Ja etenkin jos kirjoittaja/ohjaaja/tuottaja on joskus mennyt tekemään jotain kehumisen arvoista, on suuri synti olla tekemättä sellaista jatkossakin. Keskinkertainen ei enää riitä.  Elokuvat ja kirjat. Kirjat ja elokuvat. Minä olen sitä mieltä, ettei kirjoista saa tehdä elokuvia. Luin ennen paljon. Melkein asuin kirjastoissa nuorena. Ilahduin aina kun joku lempikirjani vietiin valkokankaalle. Ja sitten kun kävin katsomassa sen, petyin pahasti. Kirjojen siirtäminen elokuvaksi on aina suuri kompromissi. Ja se epäonnistuu melkein aina. Poikkeuksena ovat hyvin helpot suoraviivaiset kirjat. Mutta sellaiset eivät taas kirjoina ole hyviä. Kirjojen kuuluu rönsyillä ja antaa tilaa mielikuvitukselle. Minulta kysytään turhan usein, että "oletko lukenut kirjan, johon elokuva perustuu?". Ja joka kerta tekee mieli lyödä kysyjää avokämmenellä poskelle. En koskaan ole kuitenkaan lyönyt. Paitsi mielessäni. Vastaukseni on yleensä: "en tietenkään". Elokuvia pitää tehdä elokuvien takia. On laiskuutta tehdä kirjasta elokuva. Tai ahneutta. En ole varma kumpaa se on enemmän.  Miten tämä teksti nyt rönsyilee näin? Tarkoitus oli kertoa elokuvasta, joten kerron. Ei muuten kannata lukea sisennettyä tekstiä (jos ei halua tietää mitä leffassa tapahtui).  Kaksi venäläistä akateemikkoa rakastuu. Isä tapetaan ennen kuin lapsi syntyy ja äiti lähtee laittomasti laivalla pakoon uuteen maailmaan. Lapsi syntyy keskellä valtamerta (Jupiterin noustessa?) ja äiti nimeään lapsen kuolleen isän toiveesta Jupiteriksi. Laittomana maahanmuuttajana matemaatikkoäiti kasvattaa lapsen jenkeissä siivoojana ja siivoojaksi. Jupiter ei kuitenkaan ole mikään perustallaaja, vaan uudestisyntynyt suuren maailman kuninkaallinen, jonka jälkeläiset ovat juuri saaneet jonkinlaisen vainun hänestä ja lähettäneet tappajat/noutajan tytön perään. Rakas pallomme Maa on ilmeisen tärkeä ihmisresurssin vuoksi, joten Maan omistuksesta kannattaa kieroilla. Äitee on aikanaan (ennen kun tuli murhatuksi) mahdollistanut testamentissa uudestisyntyneelle itselleen oikeuden perintöönsä. Se suloinen lapsonen, joka pallon nyt omistaa, tahtoo uudestisyntyneen äiteensä kuolleeksi. Se toinen palloa halajava taas tahtoo naida äitinsä, koska avioliiton myötä pallo olisi myös hänen. Luonnollisesti suunnitelma on listiä mami häiden jälkeen. Kolmas lapsi taas ei ilmeisesti halua mitään muuta(?) kuin olla kaunis. Kukaan ei kuitenkaan tule ajatelleeksi sitä, että palkattu noutaja (susimies Wise) onkin hyvä tyyppi (ja rakastuu Jupiteriin) ja sotkee suunnitelmat. Eikä meinaa kuolla millään.  On joitain "pieniä" asioita, jotka häiritsivät minua... Munasolujen luovuttaminen ei tapahdu niin kuin leffassa. Toimenpide suoritetaan minuutin tarkkuudella ja sitä suunnitellaan ja siihen valmistaudutaan kuukausia. Se ei ole helppoa. Se ei ole kivutonta. Jos "ihminen" pystyisi elämään kymmeniätuhansia vuosia, tekisikö se oikeasti jälkeläisiä vasta kymmenientuhansien vuosien ikäisenä? Ja vain kolme kappaletta? Jos perimisoikeus liittyy planeettoihin, eikö se liittyisi sitten myös planeetoilta korjattuun satoon? En ymmärrä miksei se liittyisi... Jos ihminen elää elämänsä maassa. Siivoten. Ja sitten kaapattaisiin jonnekin avaruuteen... uskoisiko se oikeasti tuntemattoman tyypin tarinat maapallon kohtalosta ja uskoisi, että menemällä naimisiin kaikki muuttuisi paremmaksi? Ja jos tuo tyyppi haluaisi muuttaa kaiken (eikä harvestoida ihmisistä elämän nektariinia), olisiko sillä jumalattomat varastot sitä ainetta jemmassa? Jos imperiumia rakennetaan satojatuhansia vuosia (no ainakin, jos ne ihmiset jo olivat lähemmäs sataatuhatta vuotta), niin miten se infra on niin heikkoa, että yksi susimies saa kaiken romahtamaan korttitalon tavoin? Ja jos kerran on olemassa tekniikkaa, jolla maassa saadaan muutamissa tunneissa korjattua kaikki hajonneet rakennelmat, miksei vastaavaa olisi käytössä Balemin palatseissa? Ja miksi nainen on aina tyhmä? Ihmisten nostaminen jalustalle on aina vaarallista. Mutta sen kai voin sanoa, että olen pitänyt kaikesta, mitä Wachowskin "veljekset" ovat tehneet? Minusta on käsittämättömän upeaa, että jotkut osaavat kirjoittaa ja ohjata. Että joillain on niin paljon näkemystä, osaamista ja mielikuvitusta. Se on vaikuttavaa. Se saa ihailemaan. Tällaisen leffan jälkeen minä ihmettelen sitä miten joku pystyy moiseen ja miten joku voi olla niin taitava. Siksi on hassua, kun joku ********** ääneen sanoo että "olipa se huono".  Ja vielä on pakko mainita Channing Tatum. Ihan vaan siksi, että tuo tyyppi tuli tässä leffassa minulle ihan puskista. En ole aiemmin lämmennyt tyypille lainkaan. Enkä kyllä tiedä lämpeninkö nytkään Channingille vai lämpeninkö vain hahmolle. Caine Wise oli ihana. Yksi syy siihen on suuri rakkauteni supersankareita kohtaan. Etenkin sellaisia, jotka eivät oikeasti ole kaikkien ihailemia supersankareita, vaan ovat sankareita kaikessa hiljaisuudessa. Tyyppejä, jotka pyyteettömästi tekevät kaikkensa oikeudenmukaisuuden ja auttamisen vuoksi. Tyyppejä, jotka ovat siellä silloin kun heitä tarvitaan. Tyyppejä, jotka eivät pidä meteliä itsestään. Tyyppejä, joihin voi luottaa. Odotin leffalta seikkailua avaruudessa ja taistelua maapallon kohtalosta. Siksi yksi yksittäinen "hyvis" yllätti.  Ja Eddie Redmayne oli HYVIN vaikuttava pahis. Pelottavan hyvä. Pelottavan hillitty. Anteeksi sekava teksti. Sormet tahtoivat tuottaa sitä.
	Kaiken teoria The Theory of Everything (2014) Lajityyppi: Draama, elämäkerta Levittäjä: Finnkinon teatterilevitys Ohjaaja: James Marsh Pääosissa: Eddie Redmayne, Felicity Jones, Charlie Cox, Emily Watson, Simon McBurney, David Thewlis Ensi-ilta: 6.2.2015 Kesto: 2h 03 min Ikäraja: 7
	Hienoa ja rauhallista draamaa. Ymmärrän hyvin miksi tästä on tyrkyllä pari pääosa-oscaria. Muuten tarinasta en juurikaan pitänyt. Alku oli hieno ja toi kylmiä väreitä, mutta loppua kohti turruin. Ärsyynnyin pienistä asioista. Mutta se ei ollut elokuvan vika. Se oli minun vikani.
	Paddington (dub) Paddington (dub) (2014) Lajityyppi: Komedia Levittäjä: SF Film Finland Oy Ohjaaja: Paul King Pääosissa: Hugh Bonneville, Sally Hawkins, Jim Broadbent, Julie Walters, Peter Capaldi,Nicole Kidman Ensi-ilta: 2.1.2015 Kesto: 1h 35 min Ikäraja: 7
	Ihana Paddington. Aivan mahtavan mieletön leffa. Palaan kehumaan lisää myöhemmin.
	Fifty Shades of Grey Fifty Shades of Grey (2015) Lajityyppi: Draama, romantiikka Levittäjä: Finnkinon teatterilevitys Ohjaaja: Sam Taylor-Johnson Pääosissa: Dakota Johnson, Jamie Dornan Ensi-ilta: 13.2.2015 Kesto: 2h 05 min Ikäraja: 16
	Lol. Kirjoitan lisää kuin kykenen. Alku oli leffassa ihan ok. Mutta sitten. Oli koomisia kohtia ja sitten oli vakavaksi tarkoitettuja kohtia, joissa pidättelin naurua. Voi luoja. Miten jotain näin hölmöä edes tehdään? Onkohan se kirjakin yhtä typerä?