#10 - Her

Her. Vihdoinkin se tuli tänne. Tätä odotin.

Finnkino kertoo leffasta taas perusjutut:

Her

Her (2013)

Lajityyppi: Komedia, draama, romantiikka, sci-fi

Levittäjä: Walt Disney Studios Motion Pictures AB

Ohjaaja: Spike Jonze

Pääosissa: Joaquin Phoenix, Amy Adams, Rooney Mara, Olivia Wilde, Scarlett Johansson

Ensi-ilta: 7.2.2014

Kesto: 2h 05 min

Ikäraja: 12 

Spike Jonzen ohjaama ja käsikirjoittama "Her" sijoittuu lähitulevaisuuden Los Angelesiin. Tarinan pääosassa nähdään Theodore Twombly (Joaquin Phoenix) - monisärmäinen, henkevä mies, joka ansaitsee elantonsa kirjoittamalla koskettavia, henkilökohtaisia kirjeitä toisten ihmisten puolesta. Pitkän suhteen päättyminen on särkenyt hänen sydämensä, mutta hän kiinnostuu uudesta edistyksellisestä käyttöjärjestelmästä, jonka mainostetaan olevan intuitiivinen ja ainutlaatuinen oma itsensä. Sen käynnistettyään hän saa ilokseen tavata “Samanthan”, fiksun naisäänen (Scarlett Johansson), joka on yhtaikaa oivaltava, herkkä ja jopa yllättävän hauska. Samanthan tarpeet ja halut voimistuvat samaan tahtiin hänen omiensa kanssa, ja lopulta heidän ystävyytensä syvenee keskinäiseksi rakkaudeksi.

"Her" on omaperäinen rakkaustarina, joka tutkii intiimiyden sopeutuvaa - ja riskialtistakin - luonnetta nykymaailmassa.

Oih ja voih. Pitkästä aikaa hyvä elokuva. Visuaalisesti kaunis. Hienosti kuvattu. Hienosti tehty. Viihdyttävä. Sopivan outo.

Puvustuksessa oli hauskasti päädytty siihen, että tulevaisuuden ihmiset näyttävät samalta kuin omat vanhempani nuoruudessaan. Miesten housut olivat aivat naurettavat. Ja ne viikset...

Sitä en ymmärrä miksei Theon paitojen rintataskuja oltu pienennetty niin, että "tietokoneen" kamera näkee eteenpäin. Jostain syystä joka paitaan oli lyöty iso ruma hakaneula pitämään laite tarpeeksi ylhäällä. Tai ehkä se oli tarkoituksella niin. Ehkä Theodore viritti luurinsa (vai tietokoneko se oli) tarkoituksella niin, että rakas OS1 näkee kaiken minkä hänkin.

Toimistot ja asunnot olivat kauniita. Pöytäkoneiden näytöt näyttivät ihan Ikean Ribba-kehyksiltä. Ja keittiötkin näyttivät kovin ikeamaisilta. Yleensä elokuvien tulevaisuuden miljööt ovat harmaita ja kliinisiä tai sitten mustia ja likaisia. Tämä oli jotenkin seitkytlukumainen, mutta silti moderni. Kaikki oli värikästä ja valoisaa.

Tarina itse oli kaunis. Oletin (kyllä taas oletin, hyi minua!!) että tiedossa on perusrakkaustarina. Olin väärässä. Tai en nyt kokonaan väärässä, sillä rakkaudestahan siinä puhuttiin. Tarinassa oli kuitenkin käänne, jota en osannut odottaa. Mutta onhan se ymmärrettävää jos naisella on aikaa, uteliaisuutta ja nopeutta... Mutta 461?

Ainoa miinus tulee Scarletista OS1:n äänenä. Scarlet on viime aikoina esittänyt sen verran aivottomien neitojen rooleja, että kesti jonkin aikaa saada tuo mielikuva pois päästä. Don Jonin Barbara tuli Samanthan äänestä mieleen ensimmäiset puoli tuntia. Se oli hieman häiritsevää.

Kun elokuva loppui ja valot syttyivät, oli poskella kyynel. En tiedä mistä se tuli. Ei minua itkettänyt.

Her ansaitsee Oscarin.