Minä en viihdy keittiössä. Kun postiluukusta viime viikolla putosi mainos, jossa kerrottiin että vastapäiseen urheiluhalliin oli avattu Garam ja Vermiglio Catering Oy:n lounaspaikka, joka olisi avoinna myös viikonloppuna, olin onnellinen. Se on lähempänä kuin lähin ruokakauppa. Käytiin mamman ja tyttöjen kanssa siellä syömässä. Vaikkei hallin kahvio ole kovin viihtyisä paikka, oli ruoka hyvää. Ja Garam itse oli ihana - kysyi jopa, että syövätkö lapset tarjolla olevia lihapullia. Hän voisi kuulemma paistaa tytöille pullat ilman tulista kastiketta. Salaatit olivat ihania ja tuliset pullat mahtavia. Leipäkin oli tuoretta. Lämmintä. Hyvää. Lilja muuten taisi vähän ihastua Samiin. Ei uskaltanut mitään jutella, mutta kun mies käänsi selkänsä kyseli että "kuka tuo on?". Käskin mennä itse esittäytymään, muttei uskaltanut.
Kahviosta näki suoraan halliin. Kun Penni näki että siellä oli kymmeniä tyttöjä rullaluistimissa, ei pöydässä syömisestä tullut mitään. Annoin lopulta luvan istua ikkunan ääressä ja seurata roller derby -treenejä. Suurta ihmetystä aiheutti se "miksi ne tönii toisiaan?". Tuo muuten on ainoa liikuntalaji, jota oikeasti voisin harkita. Ja harkitsinkin jo vuosia sitten Penskua odottaessani. Mulla olisi jo nimikin valmiina.
Pitää vielä muistaa hehkuttaa että mulla on uusi lelu - makrolinssi iPhoneen. Ihmiset ovat aika ällöttäviä läheltä kuvattuna :) Anteeksi vaan kaikille uhreille :)
Huomenna karkaan leffaan. Kirmaan heti aamusta katsomaan Her:in. Saan ruksata yhden Oscar-ehdokkaan pois listalla. Tämä on vihdoin sellainen elokuva, jonka olisin katsonut muutenkin. Sen on pakko olla hyvä.
Tunnustaako kukaan omaavansa suhteita Finnkinoon? Minä olen tivannut vastauksia muutamaan kysymykseen, muttei kukaan vastaa. Murr.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti