#38 - How to Train Your Dragon 2

Olin varannut kaksi lippua dupattuun versioon tästä leffasta, sillä ajattelin Pennosesi ottaa mukaan. Menin kuitenkin yksin, sillä tahdoin nähdä alkuperäisen version ilman kotimaisia ääniä. Olenkohan mä muuten avautunut duppauksista ja niiden tasosta aiemmin?



Finnkino kertoo napakasti seuraavaa:

Näin koulutat lohikäärmeesi 2 - 3D (orig)

How to Train Your Dragon 2 - 3D (orig) (2014)

Lajityyppi: Seikkailu, animaatio, 3D

Levittäjä: SF Film Finland Oy

Ohjaaja: Dean DeBlois

Pääosissa: Jay Baruchel, America Ferrera, Jonah Hill, Kit Harington, Gerard Butler,Cate Blanchett, Kristen Wiig, T.J. Miller, Djimon Hounsou, Christopher Mintz-Plasse

Ensi-ilta: 4.7.2014

Kesto: 1h 43 min

Ikäraja: 7 

Näin koulutat lohikäärmeesi 2 (How to Train Your Dragon 2) animaatiotrilogian jännittävä toinen osa tekee paluun sankarillisen viikinki Hikotuksen ja hänen uskollisen lohikäärmeensä Hampaattoman uskomattomaan maailmaan. Tämän erottamattoman kaksikon tehtäväksi tulee suojella rauhaa ja turvata viikinkien ja lohikäärmeiden tulevaisuus vallanhimoiselta Dragonilta.

Heti pitää korjata tuota yllä olevaa, että se pahis oli Drago eikä Dragon (kuten Finnkino väittää). Mä myös väittäisin, että seitsemän on liian matala ikäraja. Ainakin omaa 5-vuotiastani en tätä voisi viedä katsomaan (Finkkarin sääntöjen mukaan kun -3 vuotiaan saa viedä vanhempi leffaan) pelottavien kohtausten takia. Tai ehkä mä vaan olen pelkuri. Mutta väitän, että se kohtaus jossa tuo yläkuvan tyyppi ilmestyy ekan kerran, oli ehkä hieman... jännittävä.

Taas muuten kävi niin, että heti tuon maskityypin nähtyäni mietin, että olisi siisti veto jos se olisi ********* ****. Ja sitten hetken päästä selvisi, että se olikin juuri se. Mutta näitä "hovimestari on syyllinen" -tyyppisiä päättelyjuttuja ne viljelee elokuviin tahallaan. Ihan vain siitä syystä, että katsoja saa oivaltaa jotain itse ja luulee olevansa fiksu.

Luin jonkun vanhan elokuviin liittyvän jorinani uudelleen ja se kuulosti kovin negatiiviselta. Nyt on pakko skarpata, etten narise suotta. Kaikki elokuvat kun ovat katsomisen arvoisia. Kaikissa on jotain hyvää ja kaikista voi oppia jotain.

Minä pidin tästä lohikäärmetarinasta. En ole nähnyt ensimmäistä osaa, mutta tämä kakkonen toimi hyvin yksinäänkin. Sitä en kyllä ymmärtänyt, miksi elokuvan nimi on sitä mitä se on. Tässä kun ei kuitenkaan koulutettu mitään. Kerrottiin vain ihmisten ja lohikäärmeiden (on se vaan hassu sana) yhteiselosta. Ja koska en ole nähnyt sitä ensimmäistä osaa, ihmettelin miksi tyypin nimi on Hiccup. Varmaan poika on pienempänä hikotellut?

Nykyään lapsille suunnattut lalut/vaatteet/ohjelmat/elokuvat ovat kaikki liian jaottelevia. On tyttöjen lelut ja poikien lelut. Tyttöjen vaatteet ja poikien vaatteet. Tyttöjen elokuvat ja poikien elokuvat. Valehtelin jos väittäisin ettei tyttölapsille suunnattu glitteri-sokerihuurre-hömppä ärsyttäisi. Tästä näkökulmasta katsottuna tämä elokuva oli mahtava. Siinä oli sekä tyttö- että poikarooleja ja kaikki saman "arvoisia". Tämä ei ollut tyttöjen elokuva eikä tämä ollut poikien elokuva. Tämä oli paluu vanhaan kultaiseen aikaan, jolloin oli vain lasten elokuvia.

Ja jos naisasiasta kehtaan vielä jatkaa, niin tykkäsin siitä miten elokuvan äitihahmo poikkesi peruskaavasta. Erityisen hauskaa oli muuten se, että ainoa seksistisesti ajatteleva hahmo oli nainen/tyttö - Ruffnut, joka jahtasi Eretiä. Hihitin monta kertaa.

Tämä animaatio oli siitä ihana, että siitä puuttui (yhtä lukuunottamatta) typerät laulu- ja tanssikohtaukset. Oli tässä yksi ja se olikin koko leffan huonoin kohta. En vain tiedä miten niihin pitäisi suhtautua. Kun hahmo avaa suunsa ja alkaa kiekumaan jotain musiikin tapaista, minua alkaa naurattaa. Hihitys vaihtuu myötähäpeään ja sitten vain odotan että palataan takaisin perusdialogiin.

Viime aikoina olen kaikki animaatiot katsonut lapsen kanssa. Eli dupattuina. En ole siis päässyt nauttimaan alkuperäisistä "näyttelijöistä". Cate Blanchett oli hämmentävän miehekäs äidin äänenä, mutta toisaalta se sopi kuvaan. Tuntui hassulta myös kuulla tulisen America Ferreran (mulle aina Ugly Betty) ääni vaalean hennon viikinkitytön suusta.

Päällimmäisenä tästä jäi mieleen hauskuus. Jatkuvasti tapahtui taustalla jotain pientä ja hauskaa ilman että sitä olisi erikseen alleviivattu, että "nyt naurakaa tälle".

Jos jostain pitää antaa kritiikkiä, niin minun mielestäni hahmot eivät olleet visuaalisesti yhtenäisiä. Osa tyypeistä oli hieman lapsellisen näköisiä,  kun taas osa oli tehty melkein aidon oloisiksi. Varmaan tuo kaikki oli tehty tarkoituksella. Ehkä sillä pyrittiin erottelemaan hyvät pahoista...?

Mutta tykkäsin tästä siis kovasti. Se oli paljon parempi kuin osasin odottaa.