Kamalan kuuman kesän jälkeen on vihdoin syksy. Aamulla on metsässä ihanan viileää. Raikasta.
Silloin kun ei saa nukkua paljon (kiitos öiset ukkoset kun olette saaneet koiran sekaisin ja lapset heräilemään), on aamulla vaikeaa herätä. Viileä ilma auttaa siinä. Kun aamulla kiskoo vaatteet päälleen ja hiippailee vartin päästä heräämisestä metsässä, ei jaksa sosialisoida. Jostain syystä muut koiraihmiset tykkäävät puhua. Sitä oppii tunnistamaan jo kaukaa ne puheliaat tapaukset. Silloin on helppo vaihtaa suuntaa.
Mitä, jos mulla olisi paita, jossa lukisi "älä puhu mulle"? Voisin helposti tehdä sellaisen. Vai olisiko se tyly? Olisi.
Eikä puhumisessa mitään vikaa ole. On ihmisiä, joiden puhetta on kiva kuunnella. On ihmisiä, joilla on elävät silmät ja pehmeä ääni. On ihmisiä, jotka narisevat ja huitovat. On rauhallisia ihmisiä. On rauhoittavia ihmisiä. On ihmisiä, jotka saavat hermostumaan. On ihmisiä, jotka saavat hymyilemään. Ihmisiä on yleensä kiva kuunnella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti