#64 - John Wick

Voi Keanu. Tähän perään piti tunkemani sydänhymiö, mutta bloggermokoma ei hyväksy sitä kun laskee hakaset koodiksi. Pöh.



Finnkino kertoo seuraavaa:

John Wick

John Wick (2014)

Lajityyppi: Toiminta, jännitys

Levittäjä: Oy Future Film Ab

Ohjaaja: Chad Stahelski

Pääosissa: Keanu Reeves, Willem Dafoe, Adrianne Palicki, Bridget Moynahan, Bridget Regan, Ian McShane, Jason Isaacs, Michael Nyqvist

Ensi-ilta: 24.10.2014

Kesto: 1h 41 min

Ikäraja: 16 

Keanu Reeves on John Wick, palkkatappajan uran taakseen jättänyt mies. Lankoja vanhaan elämään on kuitenkin vaikea katkaista. Wick joutuu sietämään roistojen uhkauksia, jotka lopulta konkretisoituvat teoiksi. Nilkit vahingoittavat Wickin silmäteriä, upeaa autoa ja edesmenneen vaimon lahjoittamaa koiranpentua. Mutta roistoilla ei ole aavistustakaan, kuka heillä on vastassaan...

Helvetti pääsee valloilleen, kun Wick tarttuu vielä kerran aseeseen. Vastassa on vanha ystävä – ja liossa on sankarin oma henki.

Mistähän Finnkino nuo esittelynsä kaivaa? "Joutuu sietämään roistojen uhkauksia" viittaa siihen, että jotkut roistot useastikin uhkaisivat miestä. Tuossa myös annetaan ymmärtää, että nilkit vahingoittaisivat autoa ja koiraa. Ekaan ei ja tokaan käyttäisin toista verbiä.

Vastustan väkivaltaa, mutta tämän leffan alun jälkeen janosin sitä. Itkin. Oikeita kyyneliä. Olin vihainen. Suutuin. Vaadin kostoa. Halusin oikeutta. Ja sitä sain. Monta kertaa. Tarpeeksi. Kiitos John Wick. Olet ihana.

Minä paasaan aina siitä ettei sukupuolella ole mitään merkitystä. Eikä sillä olekaan. Ainakaan minulle. Mutta joillekin sillä on. Perinteiset sukupuolimallit jylläävät näissä elokuvissa. Yksi naispuolinen tappaja sentään oli kirjoitettu mukaan. Mutta sekin oli hölmön stereotypinen. Se syy miksi tästä aiheesta edes aloitin oli Eva Longoria. Eva oli tuottamassa tätä elokuvaa..!!?? Yllätyin. Ilahduin.

Lupasin itselleni etten jorise pitkään, mutta sen verran vielä kerron että kuvaukset olivat tolkuttoman hienoja. Moni muu leffa olisi esimerkiksi hotelliin saapumisen näyttänyt parilla napakalla leikkauksella. Mutta tässä kamera liikkui hienosti. Pelkkä Wickin autosta nouseminen oli kuvattu varmaan neljällä kameralla. Ihailin. Nautin. Todella hienoa. Todella kaunista.

Olenko koskaan kertonut Finnkinon ihanista ihmisistä? Siellä on lippuja tarkastamassa kaikenlaista väkeä. On nuoria tiukkoja tätejä ja sitten herttaisia hymyileviä nuoria miehiä. Paras on kuitenkin eräs keski-ikäisempi mies jolla on aina pilke silmässä ja jotain hauskaa sanottavaa. Tyypin lempileffa on Armoton ja hän omien sanojensa mukaan on myös itse armoton. John Wickiin hän toivotti minut sanoin: "Tervetuloa elokuvataiteen pariin!". Sillä hetkellä tuo sanavalinta hymähdytti. Mutta nyt tiedän, että siinä oli totuutta. Tämä oli hieno ja taiteellinen elokuva. Sillä lailla sopivasti. Ei liikaa.

Kaupunkien öisissä valoissa on jotain rauhoittavaa. Tässä niitä oli kuvattu ylhäältä päin. Joka väliin.

Hieno elokuva. Hieno Keanu. Menkää katsomaan.