 |
| Idyllinen Itä-Pasila |
Nyt kun tätä on tehnyt säännöllisesti ja sitkeästi, on siitä tullut tapa. Hyvä tapa. Rentouttava tapa. Asia, josta aidosti nautin.
Toki koen pienen piston sydämessä kun kaksi silmäparia tuijottaa tiiviisti ja kysyy: "taasko sä äiti meet leffaan?". Leffoihin kaipaa jos ei ole niitä viikkoon nähnyt. Jotkut käyvät pari kertaa viikossa urheilemassa - menevät salille. Minä menen Finnkinon elokuvasaliin. Ja kaiken reiluuden nimissä vien lapset myös leffoihin. Mahdollisimman usein.
Mutta leffat ovat tärkeitä myös yksin. Saan mennä katsomaan mitä haluan ja milloin haluan. Saan tehdä jotain vain MINUA varten. Ette arvaakaan miten hankalaa on ollut opetella ajattelemaan myös itseään. Minulla on oikeus omiin harrastuksiini. On oikeus nauttia asioista.
Leffoja jatkan ensi vuonnakin. Tietysti. Mutta jatkanko niistä kirjoittamista?
4 kommenttia:
Kirjoita vaan. :) Kyllä mä nämä arviot aina lukaisen läpi, vaikka itse käyn elokuvissa ehkä enintään kerran vuodessa ja silloinkin jotain lastenelokuvaa katsomassa. Se kuntosali on enemmän mun juttu. :)
Toivottavasti jatkat elokuvista kirjoittamista! On vaikea löytää mitään ei-kaupallisia elokuva-arvosteluita, enkä halua minkään "ammattikriitikon" tuomioita lukeakaan. Sinun juttusi ovat olleet niin kivoja tuollaisina tavallisen katsojan huomioina, olen tykännyt tosi paljon lukea näitä. :)
Laitatko vuoden lopuksi leffat johonkin järjestykseen?
Kiitos mussukat :)
Leffoja olen laitellut järjestykseen alkuvuodesta, mutta imdb-listani on jäänyt päivittämättä kesän jälkeen. Pitää siivota se, jotta voin jakaa :)
Mä yritän karata leffaan yksinäni vähintään joka toinen viikko, kun saan lapset nukkumaan eli ymmärrän sua hyvin. Loistava harrastus siis! Ja mä luen mielelläni sun arvostelut eli jatka samaan malliin. Vuoden päätteeksi voisit tehdä sellaisen listan, jossa olis vaikka 10 must see -leffaa tältä vuodelta, ettei multa ole mennyt joku helmi ohi.
Lähetä kommentti