Suklaa on helppo keskustelun aihe. Etenkin joulusuklaista on monella mielipide. Olisin voinut vaikka vannoa, että olen kirjoittanut suklaasta. Luonnoksista löysin suklaa-asiaa, mutta päätin deletoida kaiken tekstin.
Tähän postaukseen oli kuitenkin
***
Suklaarakkauden kohteet
Peruskestosuosikki on Maraboun Maitosuklaa. Ärsyttävän hyvää. Aina. Tämä oli pakko mainita ensimmäisenä, sillä tätä saa lähes poikkeuksetta kaikkialta. Se on siksi "turvallinen" suosikki.
Valkoinen Toblerone on jotain, jonka edessä sorrun aina. Muistan vain yhden kerran, jolloin sanoin sille ei. Ja se teki tiukkaa. Niin tiukkaa, että muistan vieläkin asian. Paikan. Sitä tarjonneen henkilön.
Ennen Tobleronea sai vain laivalta tai ulkomailta. Silloin asiat olivat paremmin. Nyt tätä saa jo Pasilan asemaltakin. Siellä se huutaa mun nimeäni.
Kinder. Siinä toinen paholainen. Ennen Kinderiä sai vain munana. Ja ainoastaan pääsiäisenä. Sitten ne mokomat alkoivat tuomaan näitä patukoina. Ainoa hyvä asia on se, että patukat ovat pieniä. Jos alkavat näitä joskus tekemään 200g levyinä, kirjaudun vieroitukseen.
Ja koska kotimaista pitää suosia, laitetaan listalle yksi Fazer - Amerikan Pastillit. Nämä eivät mitään erityistä super-über-herkkua ole, mutta ovat hyviä ja "siistejä". Näitä voi puristaa kämmenessä. Näiden päälle voi vahingossa istua. Ei tule suklaatahroja.
Ja pakko laittaa vielä Pandankin maitosuklaa. Se on kivasti pienemmässä levyssä. Ja heti kakkosena perusmaitosuklaissa Maraboun jälkeen. Ja Panda on ihanan höppänä brändinsä kanssa. Levyn takana kerrotaan, että se on hauskinta, mitä maidosta voi tehdä. Ja että tuote "ei sisällä sikaperäisiä ainesosia".
Siinä ne. Suklaakonvehdit ja -rasiat ovat kokonaan oma lukunsa. Mutta sanon silti: Pandan Toffeerulla ja kuolaan näppikselle.
1 kommentti:
Kiva kirjoitus ja nyt rupesi tekemään kamalasti mieli suklaata :) Fazerin sininen kera lontoon rakeen, nam! Tai maraboun minttusuklaa hm..
Lähetä kommentti