Rakastan valoa. Pelkään pimeää. Vaikka valo onkin ihanaa ja antaa energiaa, se iskee silmien kautta aivoihin. Ja liikoina annoksina antaa migreenin. Tästä syystä joka vuosi helmi-maaliskuusta alkaen kuljen aurinkolasit päässä. Nyt ulkona ei niitä joka päivä tarvitse. Ja tietenkin sinä ainoana päivänä, jolloin jätin ne kotiin, paistoi. Ja sitten särki. Yksi asiakas kysyi minulta, että "oletko sä joku snobi kun kuljet aurinkolasit päässä?". Teki mieli vastata, että olen vampyyri.
Syksyllä taivaalla on kauniita pilviä.
Syksyllä luonto on kauniin kirjava.
Syksyllä aamut muuttuvat pimeiksi. Koiraa ei ennen seitsemää meinaa ulkona enää nähdä. Vaikka sillä on valo kaulassa.
Syksyn punainen ja vihreä näyttävät jouluisilta.
Syksyn tulon tietää lehdistä. Ne ensimmäiset maahan pudonneet värikkäät yksilöt herättävät toivon. Ja niistä on pakko ottaa kuvia. Silloinkin kun jalassa on möhköfanttikengät.
Syksyllä saa taas pukeutua pelkkään mustaan, eikä tarvitse olla julkisilla paikoilla iloinen tai puhelias. Syksyllä myös väsyttää. Battery auttaa.
Syksyllä kauppoihin ilmestyy joulusuklaita. Ompa muuten ruman kirjavia rasioita...
Syksyllä... no taas se värikkyys ja ne pilvet.
Ne lehdet vaan ovat niin ihania, että ansaitsevat useamman kuvan.
Syksyllä aamutaivaat ovat ihania.
Siinä se oli. Täysin turha täytepostaus. Nyt kehtaa taas kirjoittaa elokuvista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti