keskiviikko 19. marraskuuta 2014

#70 - The Homesman

En edes muista milloin olen viimeksi nähnyt westernin...



Finkkari kertoo länkkäristä seuraavaa:
The Homesman
The Homesman (2014)
Lajityyppi: Draama, western
Levittäjä: Finnkinon teatterilevitys
Ensi-ilta: 14.11.2014
Kesto: 2h 02 min
Ikäraja: 16 
Tommy Lee Jonesin (mm. Menetetty maa, Takaa-ajettu) ohjaama ja tähdittämä draama The Homesman kuvaa lännen valloituksen vaiettua kääntöpuolta.

Yksin tilaansa hoitava Mary Bee Cuddy (Hilary Swank) on outolintu pienessä preeriakylässä. Kun kolme seudulla kovia kokenutta naista menettää järkensä ja joudutaan toimittamaan hoitoon, Cuddy suostuu lähtemään kuskiksi vaaralliselle matkalle. Apumiehekseen hän värvää hirttotuomiolta pelastamansa henkipaton (Tommy Lee Jones).

Kolmen mielisairaan naisen kuljettaminen vankkureilla satojen kilometrien päähän tasankojen poikki on vaarallinen tehtävä. Kaksikko lähtee matkaan Nebraskan territorion läpi kohti Iowaa, määränpäänään kirkko, jossa pastorin rouva (Meryl Streep) huolehtii rajaseudun hylkäämistä sieluista. Ennen kuin he pääsevät palaamaan sivistyksen pariin, armoton erämaa vaatii heiltä kovan hinnan.

The Homesman kuvaa uudisasukkaiden elämää tuoreella tavalla, romantisoinnista riisuttuna. Elokuva perustuu Glendon Swarthoutin (mm. Revolverimies) romaaniin. Huikeassa näyttelijäkaartissa mukana ovat John Lithgow, James Spader, Miranda Otto, tanskalainen Sonja Richter sekä Meryl Streepin tytär Grace Gummer.
Tekisi mieli väitellä siitä olivatko elokuvan naiset mielisairaita vai eivät. Ehkä he olivat enemmänkin elämäänsä kyllästyneitä, elämänhalunsa menettäneitä, kaltoin kohdeltuja ja masentuneita. Ja tekivät epätoivoisia asioita ja käyttäytyivät itsetuhoisesti. Ja mikseivät olisi? Jos minä olisin 19-vuotiaana satojen kilometrien päässä kotoa emännöimässä taloa keskellä erämaata ja lapsiakin olisin ehtinyt synnyttää jo kolme, jotka kaikki olisivat kuolleet johonkin tautiin, olisin aika todennäköisesti vastaavassa tilassa.

Enkä muuten oikein ymmärtänyt miksi ne naiset piti rahdata yli kuukauden matkan päähän? Oliko se siihen aikaan normaalia, että jos joku ei sopeutunut elämäänsä, hänet palautettiin takaisin vanhemmilleen ja jätettiin pienet lapset vastaamaan kodistaan?

Jaksan aina ihmetellä elokuvien nimiä. Etenkin sitä kuka (ja missä) päättää sen käännetäänkö elokuvan nimi suomeksi vai ei. Tämän leffan kohdalla kääntäminen olisi ollut ok. Ainakin minulle tuo homesman oli ihan vieras termi. Kuvittelin sen tarkoittavan jotain talonvahtimiseen liittyvää. Elokuvassa se oli suomennettu saattajaksi. Saattaja leffan nimenä olisi ollut kuvaavampi.

En oikein tiedä mitä tästä kertoisi. Tai kertoisiko mitään. Kaikenlaista tapahtui. Alussa liiankin sekavasti. Jotkut asiat jäivät jotenkin avoimiksi. Mary Been hahmo oli... vaikea. Jossain asioissa tyyppi keräsi kaikki sympatiat ja välillä olisi tehnyt mieli lyödä tätiä avokämmenellä naamaan.

Sen voin kertoa, että hetkittäisestä hitaudesta huolimatta, en katsonut kelloa kertaakaan. Se ei ehkä silti tarkoita, että elokuva olisi ollut kovin mielenkiintoinen. Enemmän se kertoo mielentilasta. Olisin mielelläni nukahtanut penkkiin.

Tylsää, kun elokuvatarjonta on niin... tylsää. Tämänkin leffan kävin katsomassa jo viime viikolla. Tästä nykyisestä viikosta saattaa tulla tämän vuoden toinen NOLLAVIIKKO. Saattaa. Varasin kyllä jo lipun lauantaiaamulle, mutta en ole varma menenkö.

Sunnuntaina muuten teen maailman rakkaimman 5-vuotiaan onnelliseksi ja vien tytön Robinin keikalle :) Mikään ei ole ihanampaa kun katsella onnesta nauravia silmiä.

Ei kommentteja: