Run All Night

Minun piti katsoa jakso House of Cardia heti kun lapset leikkivät nätisti kahdestaan. Se hetki on nyt. Sen sijaan asensin wordpressin ja etsin sopivaa teemaa, josta saisi mahdollisimman helposti muokattua sopivan näköisen...

"Äitiii!! Pyyhkimään!!"

Ehkä jatkan tuota ajattelua vaativaa hommaa vasta sitten kun on varmasti rauhallista. Illalla. Sitä ennen tunnustan, että kävin eilen leffassa.

Minua ärsyttää leffoissa (tai omassa päässäni) se, että ruudulla on usein tuttuja naamoja, joiden nimiä ei muista. Tässäkin oli McGyverin Jack Dalton, jonka oikeaa nimeä en edes tiedä. Onneksi IMdB tietää, että tyyppi on Bruce MacGill. Aina kun Jack/Bruce vilahti, alkoi päässä soimaan "ti-ti-di-ti-di-ti-diii-titi-diii..":



Ja nyt kun eksyin aiheesta, niin kerron myös että olin ala-asteella tolkuttoman ihastunut Ihmemieheen. Oi Angus. Edelleen tahtoisin asua sellaisessa isossa teollisessa punatiilisessä hallissa, jossa kaikki on yhtä tilaa. Ja se MacGyverin jeeppi... siitä varmaan on peräisin fiksaationi maastoautoihin.

Takaisin elokuvaan - Run All Night. Liam Neeson on ihmeellinen tapaus. En tiedä miten hän on saanut sen aikaan, mutta tyyppi saa "näytellä" kaikki leffat samalla kaavalla. Tai no lähes kaikki leffat. Onhan se muutakin tehnyt. Miten yli kuuskymppinen mies edes saa tuollaisia toimintarooleja? Luulisi, että toimintaleffoihin halutaan vähän nuorempaa verta? Hieman vähemmän roikkunutta lihaa?

Paljon kuulee puhuttavan siitä miten Hollywood (ja Disney) antavan pienille ihmiselle täysin valheellisen ja epäreilun naiskuvan. Näiden nykyleffojen perusteella väittäisin, että aikamoiset valheelliset odotukset tulevat olemaan myös vanhoja miehiä kohtaan.

Tässä muuten traileri:



Neesonin (Jimmyn) poikaa (Mikeä) näyttelee RoboCop. Tyypillä on ihan nimikin - Joel Kinnaman aka Charles Joel Nordström. Tuttavien kesken Ruotsin lahja naisille elokuvamaailmalle. Edellinen lause oli olevinaan vitsi. Mutta silti en pahastuisi, jos Ihmemies-konsepti herätettäisiin henkiin ja Kinnaman/Nordström näyttelisi McGyveria. Siinä olisi kaikki palikat aika lailla kohdillaan. Ja taas eksyin aiheesta.

Leffa kertoo siitä miten asiat menevät pieleen vaikka yrittää toimia oikein. Alkoholisoitunut mafian entinen tappomies Jimmy yrittää pelastaa tilanteen kun kuulee että oma poikansa Mike on nähnyt kun mafiapomon poika tappaa pari huumediileriä. Harmi vaan että mafiapomon poika tahtoo listiä Miken. Asioita mutkistaa pari seikkaa: Jimmy ja mafiapomo ovat vanhoja ystäviä, Mike tahtoo antautua poliisille, mafiapomon poika tahtoo tappaa Miken itse, mafiapomo on lahjonut läjän poliiseja sekä palkannut ammattitappajan ja yksi sitkeä etsiväkin jahtaa Jimmyä. Juostaan siis läpi yön. Ja monta yötä.

Tämä erosi muista Neeson-elokuvista sillä, että kauniita kamera-ajoja oli paljon. Ja ne oli tehty hienosti. En edes tiedä miten. Pelkällä kameralla niitä ei ole mahdollista tehdä. Eikä minun silmäni kykene enää erottamaan missä vaiheessa oikea kuva vaihtuu tietokoneella tehtyyn. Tykkään kovasti aina kun kamera on todella korkealla tai maan tasolla. Eli sain tykätä monessa kohtaa.

Pidän elokuvista, joissa kokonaisuus on paketoitu helposti käsitettäväksi paketiksi. Myös ajan suhteen. Run All Night alkoi kohtauksesta metsässä, josta hypättiin muutamaa viikkoa taaksepäin. Heti tuli sellainen "olen-turvallisesti-ohjaajan-otteessa" -fiilis. Ja kun taas lopussa palattiin samaan paikkaan (tuo kohtaus oli muuten ihanan tietokonepelimäinen, visuaalisesti siis), tiesi että ympyrä on kuljettu ja nyt on edessä loppuratkaisut.

Tykkäsin. Yllättävän paljon.