maanantai 1. maaliskuuta 2010

Tilkkuasiaa.

Nyt olisi kuvia omastakin täkistä. Vielä koko juttu on aivan kesken. Reunat on ompelematta ja koko täkin tikkaus on työn alla. Mutta vähitellen tikkailen tätä iltaisin telkkaria katsellessa (kuulostipa mummomaiselta).

Edelliseen postaukseen sain kommentin siitä miten tilkkutäkkiä tulisi tehdä. Olen itse käynyt muutaman tilkkutyökurssin, joten kaikki "oikeat" toimintatavat ovat tuttuja. Itse kuitenkin olen huomannut että vain toiselle puolelle tilkkua käännetyt saumavarat tuntuvat minusta liian möhkälemäisiltä. Siinä siis syy miksi silitän saumat auki. Ja tikkaan ne myös samantien auki.

Yleensä tilkkukursseilla myös tempaistaan heti kättelyssä esiin Fiskarsin tilkunleikkuuvälineet. Ja vannotaan tasakokoisten tilkkujen nimeen. Minä en juuri leikkureista välitä, joten usein revin tilkut oikean kokoisiksi. Tai sitten jos haluan tietyn kuvan kankaasta tilkkuun, leikkaan sen saksilla muita tilkkuja mallina käyttäen. Tällä tavalla tilkut ovat suurin piirtein oikean kokoisia. Välillä joukkoon tosin sattuu muutama tilkku, joka on reilun sentin muita suurempi. Ja se näkyy lopussa saumoina, jotka eivät millään kohtaa. Kahden sentin siirtoa kun ei mitenkään saa venytettyä kohdalleen. Mutta se ei haittaa. Se on minun tapani tehdä.

Myös tikkauksen halusin tehdä nyt käsin. Enkä missään tapauksessa halunnut tehdä suoria ja pitkiä tikkauksia. Siispä tikkasin jokaiseen tilkkuun jotain kivaa katseltavaa pienelle ihmiselle. Ja jos lopussa (kun kaikki on tikattu) näyttää siltä että täkki vaatii lisätikkauksia, teen niitä sitten sinne missä niitä kaivataan.

Tältä se siis näyttää toistaiseksi. Hiljaa ja hitaasti hyvä tulee. Pääasia on että tämä täkki on tehty rakkaudella.

9 kommenttia:

Riikka Kovasin kirjoitti...

Ihana, todellakin rakkaudella tehty täkki!

baula kirjoitti...

Pyh, mitäs mistään säännöistä. Luovuus kunniaan. :) Ihanan iloinen täkki ja miten viitseliästä tikkailla käsin. Mie en taitais jaksaa.

Ellis kirjoitti...

Nyt on muuten pakko sanoa, että olinpa minäkin aikoinaan erään "gurun" tilkkutyökurssilla, joskus öö, mitä, 15 vuotta sitten? Siellä kyllä kovaan ääneen painotettiin että työstä saa siistimmän ja saumat on helpompi kohdistaa kun saumavarat kääntää auki.

Näin opetettiin myös koulussa, tekstiili- ja vaatetusalalla.

Samaan tekniikkaan vannoi myös eräs työnantajani, sisustusalan ammattilainen.

Millään näillä ei ole väliä ja kukin tekee juuri niin kuin parhaaksi näkee. Tämä vain rohkaisuksi siitä, että ainakin minä oon saanut monelta ammattitaholta ohjeistuksen juurikin näin! :)

Ihana peitto! <3

Mari kirjoitti...

Täkistä tulee hieno ja käsin tikkaaminen on kyllä mitä terapeuttisinta näperrystä!

Juuli kirjoitti...

Näyttää ihan mahrottoman kärsivällisesti tehdyltä täkiltä!! Ihana, mahtava, kaunis, nätti, uskomaton, just tollasia mä aina messuilla ihailen! Kai se pitäis itekin kokeilla jotain tämmöstä, josko vaan jaksais näin hienosti tehdä :) IHANA <3

Jokke kirjoitti...

Säännöt on tehty rikottaviksi. Peitto näyttää oikein hyvältä. Mikä juttu se on että muka pitäisi olla jotenkin kohdallaan :) Vapaata tilkkuilua!

kioto kirjoitti...

Näytäs nyt vielä koko peittokin! erkullisen näköinen ja värinen!

Minäkin sain pikkuveljelle eilen mukaan äidiltäni ihanan tilkkutäkin. Ihan parhaita peitteitä!

Puuhapetenvaimo kirjoitti...

Siis en tarkoittanut mitenkään, että pitäisi tehdä pilkun tarkasti! Pahoittelen jos sai sellaisen kuvan. Kirjoituksesi sanamuodosta sain sellaisen käsityksen, että yrität mätsätä saumoja, mutta et saa niitä osumaan, siksi kirjoitin - jollekulle neuvosta olisi voinut olla iloa.

Minusta tuo täkki on UPEA mehevine väreineen ja nuo saumat on juuri tuollaisena kivat.

Puuhis kirjoitti...

Lisään vielä, että luin sen aiemman postauksesi jotenkin hassusti, koska kyllähän sinä siinä sanot että ihan tarkoituksella teet omalla tavallasi. Ja minusta se on hienoa, koska siinä näkyy suunnittelijan kädenjälki, että on ns. silmää.

En tiedä mihin tilkkuguruun Ellis viittaa, mutta minulla on hirveästi jenkkilästä hankittua materiaalia aiheesta, käsityönopettajan opintoja takana, tilkkukillassa olin vuosia, samoin ahkerasti amerikkalaisissa keskustelufoorumeissa osallistuin blokkiswappeihin monet vuodet, jne. Joten uskoisin kyllä tietäväni mistä puhun. :o)

Olen samaa mieltä siitä, että vaateompelussa saumat yleensä kohdistetaan auki silitettyinä. Asia tehdään *perinteisissä* tilkkutöissä eri tavalla juuri tikkaamisen helpottamiseksi. Ja tosiaan, tunnustan, kyllä käytin paljon leikkuusettejä hyödyksi, mutta ei se mikään tilkkutöiden itseisarvo ole... tein kaikilla mahdollisilla tekniikoilla, saksilla, repimällä, paperiin ommellen ja käsin perinteisellä englantilaisella paperimallineen ympärille harsittavalla lähestymistavalla, aplikoiden... Saksien käytön miinuspuolena oli ainainen jännetuppitulehdus, siksi leikkuri on hyvä jos tekee paljon. Eikä leikkurillakaan tarvitse suoraan leikata.

Minulle tilkkuilussa ehkä merkityksellisin juttu oli se, että se tarjoaa niin hyvän kierrätysmahdollisuuden - ostin paitoja kirppareilta materiaaleiksi. Ja tästä on todellakin noin 10 vuotta, tilkkuilu oli silloin in. Nyt on leikkuusetit skräppäyskäytössä ja tilkut pakattuina laatikoihin odottamaan uutta inspiraatiota. Mutta mitäs se nyt tähän kuuluu. ;o) Kukin tavallaan, ei ollut tarkoitus ärsyttää ketään köpelösti kirjoitetulla kommentillani. Pääasia on, että ihmiset ovat luovia kukin omalla tavallaan ja tekevät käsillään!